Tämän blogin aloitus on ennen kaikkea päätös kirjata muistiin omia ajatuksiani ja tunnelmiani uudelta, alkamassa olevalta ajanjaksolta elämässäni, eli erillisten opinto-ohjaajan opintojen puolentoista vuoden mittaiselta taipaleelta Itä-Suomen yliopistossa alkaen syksystä 2018. Tämä erillisopintokokonaisuus on tarkoitettu maisterintutkinnon sekä opettajan pedagogiset opinnot jo suorittaneille ja antaa pätevyyden opinto-ohjaajan ammattiin.
Pyrin koulutukseen keväällä 2018 ja onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään sisään ensikertalaisena. Opiskelupaikan saaminen oli unelmieni täyttymys! Jo pidemmän aikaa mielessäni olleen suunnitelman toteutuksen ensimmäinen askel on nyt viimein otettu - pääsykoe selvitetty ja opinnot alkamassa, ja se tuntuu aivan mahtavalta.
Pyrin koulutukseen keväällä 2018 ja onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään sisään ensikertalaisena. Opiskelupaikan saaminen oli unelmieni täyttymys! Jo pidemmän aikaa mielessäni olleen suunnitelman toteutuksen ensimmäinen askel on nyt viimein otettu - pääsykoe selvitetty ja opinnot alkamassa, ja se tuntuu aivan mahtavalta.
Mikäli tähän blogiin sattuisi törmäämään joku, joka ehkäpä etsii opoksi pätevöitymisen tiimoilta tietoa, vertaistukea, rohkaisua tai mielipidettä ja jolle kirjoituksistani voi mahdollisesti olla hyötyä, olen hyvin iloinen ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi lukemaan tekstejäni. Oman hakuprosessini aikana koetin aktiivisesti löytää netin syövereistä nimenomaan henkilökohtaisia blogitekstejä, blogeja tai muita kirjoituksia opo-opintojen polulle lähteneiden kynästä, mutta harmikseni löysin niitä kovin vähän. Siispä tuumasta toimeen ja täyttämään itse aukkoa opokokelaiden hengentuotteissa!
Ensimmäisen julkaisun kunniaksi kerron myös hieman itsestäni, mikäli jotakuta kiinnostaisi, millaisella taustalla opokoulutukseen päätin pyrkiä. Olen helsinkiläinen, pääkaupunkiseudulla työskentelevä vähän alta kolmevitonen aineenope, vaimo ja äiti. Minulla on takanani opettajan työtä nelisen vuotta, mitä ennen ehdin työskennellä täysipäiväisesti noin kolme vuotta myös kilpa- ja huippu-urheilun parissa.
Pidän opetus- ja kasvatusalaa itselleni ehdottomasti oikeana valintana: olen persoonaltani ulospäinsuuntautunut, tarkkaavainen ja empatiakykyinen ja minusta on luontevaa ja kivaa kohdata ihmisiä ja etenkin nuoria. Luonteenpiirteistäni periksiantamattomuus ja kyky hallita erilaisia tilanteita ja kokonaisuuksia ovat osoittautuneet sopivan hyvin aineenopettajuuteen.
Pidän opetus- ja kasvatusalaa itselleni ehdottomasti oikeana valintana: olen persoonaltani ulospäinsuuntautunut, tarkkaavainen ja empatiakykyinen ja minusta on luontevaa ja kivaa kohdata ihmisiä ja etenkin nuoria. Luonteenpiirteistäni periksiantamattomuus ja kyky hallita erilaisia tilanteita ja kokonaisuuksia ovat osoittautuneet sopivan hyvin aineenopettajuuteen.
Parisen vuotta sitten aloin kuitenkin pohtia, voisiko opinto-ohjaajan pätevyys olla toimiva lisä jo olemassaolevaan palettiini. Huomasin esimerkiksi, että luokanvalvojan tehtävät (joita moni aineenopettaja tuntuu karsastavan) sopivat minulle. Kaikesta kiireen tunnusta ja luokanvalvojuudelle ominaisista stressaavista tilanteista huolimatta koen, että työni suola omien ainetuntieni vastapainoksi ovat olleet nimenomaan oman valvontaluokkani oppilaiden kohtaaminen yksilöinä ja vastuunotto heidän asioidensa hoitamisesta. Viihdyn hyvin ryhmäopetustilanteissa, mutta kaipaan monesti työhöni mahdollisuutta myös laajempaan ja syvällisempään yksilöiden kanssa työskentelyyn ja ohjaamiseen.
Ohjausalaa seuratessani olen myös oivaltanut, että ala todella kiinnostaa minua. Uskon, että opinto-ohjaajana pääsee hyvinkin konkreettisesti vaikuttamaan yksilön elämänkulun muokkautumiseen ja nivelvaiheiden suuriin päätöksiin ja valintoihin sekä tekemään yhteiskunnallisestikin ajankohtaista ja merkittävää työtä. Ehkäpä kaikkein eniten alassa minua kuitenkin kiehtoo auttamisen ja eteenpäin ohjaamisen mahdollisuus sekä pyrkimys saada kukin yksilö juuri siihen suuntaan, joka kunkin omista lähtökohdista on paras mahdollinen. Pelkästään aineenopettajalla kaikkia näitä työnkuvan ulottuvuuksia ei ole.
Ohjausalaa seuratessani olen myös oivaltanut, että ala todella kiinnostaa minua. Uskon, että opinto-ohjaajana pääsee hyvinkin konkreettisesti vaikuttamaan yksilön elämänkulun muokkautumiseen ja nivelvaiheiden suuriin päätöksiin ja valintoihin sekä tekemään yhteiskunnallisestikin ajankohtaista ja merkittävää työtä. Ehkäpä kaikkein eniten alassa minua kuitenkin kiehtoo auttamisen ja eteenpäin ohjaamisen mahdollisuus sekä pyrkimys saada kukin yksilö juuri siihen suuntaan, joka kunkin omista lähtökohdista on paras mahdollinen. Pelkästään aineenopettajalla kaikkia näitä työnkuvan ulottuvuuksia ei ole.
Tosissaan innostuttuani aloin selvittää opinto-ohjaajaksi haluavan mahdollisuuksia. Luin ajankohtaisia kirjoituksia aiheen tiimoilta sekä paria löytämääni inspiroivaa blogia, selailin alan kirjallisuutta ja tietenkin hakuohjeita. Tarpeeksi taustatyötä tehtyäni päätin nyt keväällä 2018 hakea Itä-Suomen yliopistoon suorittamaan erillisiä opinto-ohjaajan opintoja - ja sain kuin sainkin paikan kahdenkymmenen onnekkaan joukossa!
Tulee varmasti olemaan haaste yhdistää erillisopinnot normaalien kokopäivätöiden kanssa, mutta onneksi esimieheni on aivan mahtavan kannustava ja suhtautuu kaikkeen henkilöstön kouluttautumiseen erittäin myönteisesti. Uskon siis, että kaikki tulee järjestymään. Joku soimaisi minua varmasti turhan uskaliaasta optimismista, mutta tavoilleni uskollisena en suostu järkkymään luuloistani :) Täältä siis tullaan, Joensuu ja opous!
 |
| Kuva: Pixabay |
Tulee varmasti olemaan haaste yhdistää erillisopinnot normaalien kokopäivätöiden kanssa, mutta onneksi esimieheni on aivan mahtavan kannustava ja suhtautuu kaikkeen henkilöstön kouluttautumiseen erittäin myönteisesti. Uskon siis, että kaikki tulee järjestymään. Joku soimaisi minua varmasti turhan uskaliaasta optimismista, mutta tavoilleni uskollisena en suostu järkkymään luuloistani :) Täältä siis tullaan, Joensuu ja opous!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti