Aineistokokeeseen valmistautuminen ja itse aineistokoe

Erillisiin opo-opintoihin Itä-Suomen yliopistoon haettiin korkeakoulujen kevään yhteishaussa. Haku aukeaa vuosittain muistaakseni noin maaliskuun puolivälin paikkeilla. Sähköisen hakulomakkeen lähettämisen jälkeen opintojen ensimmäisen vaiheen aineistokokeeseen ei tullut erillistä kutsua, vaan paikalle tuli saapua koeajankohtana hakuoppaan ohjeistuksen mukaisesti. 

Kuva: Pixabay

Hakuoppaassa oli myös tieto, että aineistokoe perustuu koetilanteessa jaettavaan aineistoon, mitä olinkin jo kaivelemieni tietojen perusteella osannut odottaa. Ihan aluksi olin hieman kauhuissani siitä, ettei aineistokokeeseen voinut valmistautua sillä perinteistäkin perinteisemmällä menetelmällä eli lukemalla ja opiskelemalla tiettyä tekstiä juuri sillä volyymilla kuin itse halajaa, ja lopulta osata materiaalin vaikka kannesta kanteen ulkoa. Oivalsin kuitenkin aika pian, että opo-opinnot taitavat olla juuri se paikka, jonne valituksi tullakseen ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä tankkaamaan materiaalia ja hallitsemaan ulkoa ties kuinka mittavia kokonaisuuksia yksityiskohtineen. Noista ominaisuuksista itse opon ammatissakaan tuskin on ylivertaisesti eniten hyötyä, joten miksi pääsykoekaan mittaisi hakijoilta niitä.

Valmistautumiseni aineistokokeeseen oli lopulta aikamoinen itse laatimani cocktail kaikkea, muttei erityisen organisoitua tai varsinkaan aikataulutettua. Lueskelin ajankohtaisia ja vanhempiakin koulutukseen ja ohjaukseen liittyviä lehtikirjoituksia, pyrin seuraamaan mm. kuluneen kevään ylioppilaskirjoituksiin sekä yhteishakuun liittyvää uutisointia, selailin paria aiheeseen melko löyhästi liittyvää kirjaa (jotka valikoin täysin mielivaltaisesti omista kotoa löytyvistä kirjavarannoistani) ja surffailin netissä etsien tietoa ja mielenkiintoisia juttuja opinto-ohjauksen alalta. Facebookista löysin myös Opinto-ohjaus kaikille kiinnostuneille -ryhmän, jonka kirjoittelua seurasin passiivis-aktiivisesti. Kaiken tällaisen yleishyödyllisen (mutta välillä myös toivottoman merkityksettömältä tuntuneen) väkertelyn ohella koetin ennen kaikkea vain valaa itseeni uskoa ja tsemppiä. Mitä lähemmäs aineistokoe tuli, sitä voimakkaammin minusta tuntui, että todellakin haluan hoitaa tämän homman kotiin!

Muistan juuri koepäivän alla stressanneeni melkeinpä eniten sitä, että mitä jos VR pettääkin tärkeällä hetkellä, enkä itsestäni riippumattomasta syystä ehdikään paikan päälle, mutta se oli onneksi turhaa :) Aamujuna Helsingistä Joensuuhun oli lähes minuutilleen aikataulussa, ja ehdin vielä tehdä reippaan happihyppelykävelyn asemalta kampukselle ennen kokeen alkua.

Kuva: Pixabay

Aineistokokeessa pyrittiin minusta selkeästi mittaamaan hakijan kykyä omaksua suhteellisen lyhyessä ajassa ohjaukseen tiiviisti liittyvä artikkeli, taitoja eritellä artikkelin pohjalta sen teemoihin liittyvää problematiikkaa ja käsitteitä, sekä varmaankin myös jossakin määrin hakijan perinteisen esseevastaamisen taitoja (sisältö, selkeys, osoitus ymmärryksestä sekä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen monipuolisesti mutta ytimekkäästi). Koeaika oli kolme tuntia, ja mielestäni se riitti melko hyvin.  Aineisto oli pitkähkö (15-20 sivua?) koulutusvalintojen etnistymistä käsittelevä artikkeli, jonka pohjalta vastattiin kahteen kysymykseen. Vastaustila oli rajallinen, mutta ainakaan minun käsialallani tekstiä ei uhannut tulla liikaa, vaan vastaukset mahtuivat hyvin tilaansa. Ajoittain oli uuvuttavaa pitää ajatukset skarppina ja täysin kasassa niin artikkelin lukemisen ja omaksumisen kuin vastausten sommittelun sekä kirjoittamisen ajan. Kysymystenasettelut olivat minusta haasteelliset - jollakin tapaa kovin lähellä toisiaan. Jossain vaiheessa toisen kysymyksen vastausta sommitellessani tajusin kirjoittavani asioita, joita olisinkin pitänyt parempana ensimmäisen kysymyksen vastaukseen, ja niin jouduin tekemään korjauksia, lisäyksiä ja parannuksia vielä ihan loppuvaiheessa koetta molempiin vastauksiini.

Kokeen jälkeen oli hieman sekava mutta toisaalta helpottunut olo: artikkeli oli kiinnostavuutensa ansiosta vaivaton luettava, kysymykset ymmärrettävät, ja sain aikaan tyydyttävät vastaukset ohjeajassa. Silti takaraivossa kyti epätietoisuus siitä, miten ihmeessä oma tuotos voisi olla riittävä saattamaan minut jatkoon lähes 120 muun hakijan joukosta? Mitä vastauksissa ehdottomasti olisi oltava? Mitä niissä kenties ei saisi olla? Osa minusta oli jatkon suhteen levollisin mielin, toinen puoli taas kallistui pessimismin puolelle ja varoitteli intoilemasta liikoja.

Iloiset uutiset saapuivat neljän viiko kuluttua kokeesta, ja siitä alkoi valmistautuminen pääsykoeurakan toiseen vaiheeseen.  

Erillisten opo-opintojen valintakoe

Näin heinäkuun helteillä on hyvä hetki puida hieman mennyttä kevättä ja alkukesää sekä niitä värittänyttä opo-opintojen valintakoeproseduuria. 

Tehtyäni päätöksen hakea nimenomaan Itä-Suomen yliopistoon perehdyin tietysti ainoastaan kyseisen opinahjon valintakoeohjeistuksiin ja valmistauduin niiden mukaisesti. En siis osaa ottaa kantaa, millaisia valintakokeet opo-opintoihin ovat muilla tahoilla tai mitä niihin valmistautuessa kannattaa ottaa huomioon; omalta osaltani pystyn kertomaan asiantuntevasti vain Itä-Suomen yliopiston kokonaisuudesta.

Erilliset opinto-ohjaajan opinnot järjestää siis Itä-Suomen yliopiston Joensuun yksikkö, siellä Filosofinen tiedekunta ja  Kasvatustieteiden ja psykologian osasto. Erillisistä opinto-ohjaajan opinnoista löytyy ainakin vuoden 2018 haun osalta tietoa tältä sivulta.

Hakuprosessi Joensuuhun oli kaksivaiheinen: ensimmäinen osio eli kirjallinen aineistokoe pidettiin Joensuun kampuksella huhtikuun puolivälissä, ja tulokset siitä saatiin toukokuun puolivälissä. Tänä vuonna aineistokokeeseen osallistujia oli 118, joista 62 pääsi aineistokokeen pisteiden perusteella jatkoon valintaprosessin toiseen vaiheeseen.

Toinen vaihe käsitti kesäkuun alussa Joensuun kampuksella pidetyt suulliset soveltuvuuskokeet. Soveltuvuuskokeen jälkeen molempien vaiheiden yhteenlaskettujen pisteiden perusteella aloituspaikan erillisiin opo-opintoihin sai 20 henkilöä. Tieto lopullisesta valinnasta saapui juuri ennen juhannusta, eli tulosten odotusaika ei onneksi ollut tuskallisen pitkä ja jännittävä.

Kuva: Pixabay

Jännitin kylläkin jo heti haastavalta tuntuneen aineistokokeen jälkeen melkoisesti, riittävätkö pisteeni saattamaan minut jatkoon kakkosvaiheeseen, mutta ne riittivät - alimmalla mahdollisella pistemäärällä. Soveltuvuuskokeissa taas koin olevani ehdottomasti omimmillani ja pystyinkin mitä ilmeisimmin tuomaan hyvin esiin soveltuvuuteni alalle: sain soveltuvuusosiosta pisteitä kaksi ja puoli pistettä vaille täydet, mikä tuntui aivan uskomattoman hienolta! 

Pidin hakuprosessin aikana päivä-/muistikirjaa, johon kirjoitin säännöllisesti ajatuksiani hausta kevään ajalta sekä myös harjoittelin kirjallisesti soveltuvuuskokeita varten. Kirjoitan myöhemmin julkaisun myös omasta kokeisiin valmistautumisestani sekä valintakokeiden sisällöstä.

Nyt siirryn nauttimaan hellesäästä (keittiön mittari varjossa näyttää +30!) sekä seuraaman joka tuutista tulevaa Helsingin huippukokousuutisointia :)

Opesta opoksi

Tämän blogin aloitus on ennen kaikkea päätös kirjata muistiin omia ajatuksiani ja tunnelmiani uudelta, alkamassa olevalta ajanjaksolta elämässäni, eli erillisten opinto-ohjaajan opintojen puolentoista vuoden mittaiselta taipaleelta Itä-Suomen yliopistossa alkaen syksystä 2018. Tämä erillisopintokokonaisuus on tarkoitettu maisterintutkinnon sekä opettajan pedagogiset opinnot jo suorittaneille ja antaa pätevyyden opinto-ohjaajan ammattiin. 

Pyrin koulutukseen keväällä 2018 ja onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään sisään ensikertalaisena. Opiskelupaikan saaminen oli unelmieni täyttymys! Jo pidemmän aikaa mielessäni olleen suunnitelman toteutuksen ensimmäinen askel on nyt viimein otettu - pääsykoe selvitetty ja opinnot alkamassa, ja se tuntuu aivan mahtavalta.

Mikäli tähän blogiin sattuisi törmäämään joku, joka ehkäpä etsii opoksi pätevöitymisen tiimoilta tietoa, vertaistukea, rohkaisua tai mielipidettä ja jolle kirjoituksistani voi mahdollisesti olla hyötyä, olen hyvin iloinen ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi lukemaan tekstejäni. Oman hakuprosessini aikana koetin aktiivisesti löytää netin syövereistä nimenomaan henkilökohtaisia blogitekstejä, blogeja tai muita kirjoituksia opo-opintojen polulle lähteneiden kynästä, mutta harmikseni löysin niitä kovin vähän. Siispä tuumasta toimeen ja täyttämään itse aukkoa opokokelaiden hengentuotteissa!

Ensimmäisen julkaisun kunniaksi kerron myös hieman itsestäni, mikäli jotakuta kiinnostaisi, millaisella taustalla opokoulutukseen päätin pyrkiä. Olen helsinkiläinen, pääkaupunkiseudulla työskentelevä vähän alta kolmevitonen aineenope, vaimo ja äiti. Minulla on takanani opettajan työtä nelisen vuotta, mitä ennen ehdin työskennellä täysipäiväisesti noin kolme vuotta myös kilpa- ja huippu-urheilun parissa. 

Pidän opetus- ja kasvatusalaa itselleni ehdottomasti oikeana valintana: olen persoonaltani ulospäinsuuntautunut, tarkkaavainen ja empatiakykyinen ja minusta on luontevaa ja kivaa kohdata ihmisiä ja etenkin nuoria. Luonteenpiirteistäni periksiantamattomuus ja kyky hallita erilaisia tilanteita ja kokonaisuuksia ovat osoittautuneet sopivan hyvin aineenopettajuuteen. 

Parisen vuotta sitten aloin kuitenkin pohtia, voisiko opinto-ohjaajan pätevyys olla toimiva lisä jo olemassaolevaan palettiini. Huomasin esimerkiksi, että luokanvalvojan tehtävät (joita moni aineenopettaja tuntuu karsastavan) sopivat minulle. Kaikesta kiireen tunnusta ja luokanvalvojuudelle ominaisista stressaavista tilanteista huolimatta koen, että työni suola omien ainetuntieni vastapainoksi ovat olleet nimenomaan oman valvontaluokkani oppilaiden kohtaaminen yksilöinä ja vastuunotto heidän asioidensa hoitamisesta. Viihdyn hyvin ryhmäopetustilanteissa, mutta kaipaan monesti työhöni mahdollisuutta myös laajempaan ja syvällisempään yksilöiden kanssa työskentelyyn ja ohjaamiseen. 

Ohjausalaa seuratessani olen myös oivaltanut, että ala todella kiinnostaa minua. Uskon, että opinto-ohjaajana pääsee hyvinkin konkreettisesti vaikuttamaan yksilön elämänkulun muokkautumiseen ja nivelvaiheiden suuriin päätöksiin ja valintoihin sekä tekemään yhteiskunnallisestikin ajankohtaista ja merkittävää työtä. Ehkäpä kaikkein eniten alassa minua kuitenkin kiehtoo auttamisen ja eteenpäin ohjaamisen mahdollisuus sekä pyrkimys saada kukin yksilö juuri siihen suuntaan, joka kunkin omista lähtökohdista on paras mahdollinen. Pelkästään aineenopettajalla kaikkia näitä työnkuvan ulottuvuuksia ei ole.

Tosissaan innostuttuani aloin selvittää opinto-ohjaajaksi haluavan mahdollisuuksia. Luin ajankohtaisia kirjoituksia aiheen tiimoilta sekä paria löytämääni inspiroivaa blogia, selailin alan kirjallisuutta ja tietenkin hakuohjeita. Tarpeeksi taustatyötä tehtyäni päätin nyt keväällä 2018 hakea Itä-Suomen yliopistoon suorittamaan erillisiä opinto-ohjaajan opintoja - ja sain kuin sainkin paikan kahdenkymmenen onnekkaan joukossa! 

Kuva: Pixabay

Tulee varmasti olemaan haaste yhdistää erillisopinnot normaalien kokopäivätöiden kanssa, mutta onneksi esimieheni on aivan mahtavan kannustava ja suhtautuu kaikkeen henkilöstön kouluttautumiseen erittäin myönteisesti. Uskon siis, että kaikki tulee järjestymään. Joku soimaisi minua varmasti turhan uskaliaasta optimismista, mutta tavoilleni uskollisena en suostu järkkymään luuloistani :) Täältä siis tullaan, Joensuu ja opous!