Blogikirjoittelu on ollut pitkällä tauolla sitten viime julkaisun. Prioriteettilista blogin parissa vietettävän ajan edellä on, kuten arvata saattaa, melkoisen pitkä. Juuri nyt kuitenkin istun junassa kohti Joensuuta ja jo kolmatta opo-lähijaksoa, ja minulla on hetki aikaa naputella rauhassa kuulumisia blogiinkin.
Ensin on todettava, että olen ylpeä koko meidän opo-porukastamme, joka on osoittautunut aivan upeaksi joukoksi toinen toistaan omistautuvampia, motivoituneempia ja taitavampia ihmisiä. On ollut kertakaikkisen mahtavaa päästä taittamaan polkua kohti opoutta osana juuri tätä porukkaa.
 |
| Kuva: Pixabay |
Lisäksi haluan rehellisesti todeta, että olen hyvin ylpeä myös itsestäni. En osannut arvata, että opintojen eteenpäin saattaminen oman työn (täydet tunnit) ja omistautumista niin ikään vaativan perhe-elämän ohessa tuntuisi toisinaan niinkin haastelliselta, kuin mitä se on tuntunut. Mutta - ehkä jopa hienoiseksi yllätykseksi itsellenikin - olen saanut suoritettua jokaisen vaaditun tehtävän sekä kahlannut kaikki vaaditut teokset ajallaan, ja näin ollen opiskeluvauhtini on siis ensimmäisen syksyn jälkeen täysin aikataulussa. Hyvä minä! Iso kiitos ja tuhat halausta ja suukkoa kuuluu myös tietysti kotijoukoille tämän mahdollistamisesta. Olen saanut aivan mielettömän ihanaa tukea ja tsemppausta (ja aikaa opintojeni tekemiseen!) mieheltäni ja pikkuiseltamme. Mikäs tässä toisaalta on opintoja eteenpäin saattaessa, kun ala on imaissut kiinnostavuutensa ja uskomattoman kiehtovan moninaisuutensa ansiosta totaalisesti pauloihinsa! Uskon, että ohjauksen tulevana ammattilaisena elämällä on minulle vielä paljon yllättäviä, kiinnostavia ja palkitsevia hetkiä annettavanaan.
Lupasin edellisessä julkaisussani muistaakseni ruotia hieman erillisten opo-opintojen rakennetta. Kaikki lähti syyskuussa ensimmäisellä lähijaksolla niin huimalla rytinällä käyntiin, että oli hieman vaikea pysyä itsekään kärryillä, mitä kaikkea mihinkin opintojaksoon sisältyykään ja mitä kaikkia vaatimuksia minkäkin kurssin suorittamiseksi on. Nyt kolmannelle lähijaksolle matkatessa käynnissä ovat seuraavat kurssit:
- Johdatus ohjauksen teoriaan ja käytäntöön (perusopinnot, 5op, periaatteessa jo suoritettu)
- Koulutus, työelämä ja ohjaus (aineopinnot, 5 op, periaatteessa jo suoritettu)
- Ohjaus digitaalisissa ympäristöissä (aineopinnot, 5 op, periaatteessa jo suoritettu)
- Ohjausprosessi ja keskustelu (aineopinnot, 6op, alkaa nyt 3. jaksolla)
- Ohjaaja eettisenä toimijana (syventävät opinnot, 5op, alkaa nyt 3. jaksolla)
- Työssäoppiminen (=harjoittelu, aineopinnot, 7 op, alkaa oman aikataulun mukaisesti harkkapaikan löydyttyä / vahvistuttua)
 |
| Kuva: Pixabay |
Kurssit ovat olleet toinen toistaan monipuolisempia ja varsin sisältörikkaita. Erityisen kiehtovaa on ollut se, kuinka ajankohtaisia ja yhteiskunnan useisiin eri kiinnekohtiin leikkaavia kurssien aiheet ovat. Tuntuu myös hyvältä, että nämä aiheet ja teemat ovat niitä, joita tulevissa töissämme sitten aikanaan saamme käsitellä. Tulee todella konkreettisella tasolla odottavainen olo saada itse upottaa kädet saveen työelämään, uravalintaan ja kokonaisvaltaiseen ohjaukseen liittyvien asioiden äärellä.
Ihan ensimmäinen perusopintojen johdatus-kurssi oli erinomainen aloitus näille opinnoille: se avasi silmät sille, mitä kaikkea ohjaus on. Koulutus, työelämä ja ohjaus -kurssilla perehdyttiin erityisesti nyky-Suomen työoloihin ja koulutusrakenteeseen ura- ja ammatinvalinnan näkökulmasta.
Ohjaus digitaalisissa ympäristöissä -kurssi on ehkäpä ollut tähän mennessä käydyistä kursseista itselleni eniten mind blowing; se sai oivaltamaan monella tasolla, kuinka nykymaailma todella painottuu yhä enemmän verkkoon, halusimme tai emme. Tulevan ohjaustyön näkökulmasta tämä asia on ehdottomasti positiivinen, sillä verkko-ohjaukselle on nykymaailmassa paitsi selkeä paikkansa ja aikansa, myös yhä enemmän tilausta ja kysyntää. Useat ja erilaiset mm. henkilöbrändäykseen, omaan verkkopresenssiin ja verkostoitumiseen liittyvät tehtävät ja itsenäiset harjoitukset saivat oivaltamaan myös aavistuksen siitä, mikä kaikki ohjausalan ammattilaisena saattaisikaan olla mahdollista vaikka ikioman yrityksen muodossa!
Siis minä, ehkäpä toistaiseksi euroopan eniten yrittäjyyskammoinen ja ajatuksesta tähän saakka täysin vieraantuneena itseään pitänyt, turvallisesti kaupungin virassa työskentelevä, olen jopa useampaan kertaan napannut itseni kiinni leikittelemässä ajatuksella omasta ohjausalan yrityksestä! Voisi ehkäpä sanoa, että jo pelkästään tässä mielessä nämä opo-opinnot ovat toimineet aivan huimana innoittajana, motivoijana ja rohkaisijana. Ja vielä on opintopolkua jäljellä tuplaten tähän mennessä käytyyn verrattuna - mitähän kaikkea tässä vielä meikäläisen mieleen onnistutaankaan istuttamaan ja mihin kaikkeen innostamaan?
 |
| Kuva: Pixabay |
Ei liene epäselvää, että olen aivan täpinöissäni. Vaikka rankkoja hetkiä tehtävien uutteran puurtamisen ja paksujen tenttikirjojen äärellä onkin takana kasapäin, en vaihtaisi päätöstä hakea näihin opintoihin mistään hinnasta. On ollut ehdottomasti ja kiistatta yksi elämäni parhaita päätöksiä hakeutua juuri tälle tielle.
Juna puksuttaa eteenpäin. Seuraavina Kesälahti, Kitee ja - Joensuu <3
