Syyslukukausi taputeltu - kohti kevättä!

Blogikirjoittelu on ollut pitkällä tauolla sitten viime julkaisun. Prioriteettilista blogin parissa vietettävän ajan edellä on, kuten arvata saattaa, melkoisen pitkä. Juuri nyt kuitenkin istun junassa kohti Joensuuta ja jo kolmatta opo-lähijaksoa, ja minulla on hetki aikaa naputella rauhassa kuulumisia blogiinkin.

Ensin on todettava, että olen ylpeä koko meidän opo-porukastamme, joka on osoittautunut aivan upeaksi joukoksi toinen toistaan omistautuvampia, motivoituneempia ja taitavampia ihmisiä. On ollut kertakaikkisen mahtavaa päästä taittamaan polkua kohti opoutta osana juuri tätä porukkaa. 

Kuva: Pixabay

Lisäksi haluan rehellisesti todeta, että olen hyvin ylpeä myös itsestäni. En osannut arvata, että opintojen eteenpäin saattaminen oman työn (täydet tunnit) ja omistautumista niin ikään vaativan perhe-elämän ohessa tuntuisi toisinaan niinkin haastelliselta, kuin mitä se on tuntunut. Mutta - ehkä jopa hienoiseksi yllätykseksi itsellenikin - olen saanut suoritettua jokaisen vaaditun tehtävän sekä kahlannut kaikki vaaditut teokset ajallaan, ja näin ollen opiskeluvauhtini on siis ensimmäisen syksyn jälkeen täysin aikataulussa. Hyvä minä! Iso kiitos ja tuhat halausta ja suukkoa kuuluu myös tietysti kotijoukoille tämän mahdollistamisesta. Olen saanut aivan mielettömän ihanaa tukea ja tsemppausta (ja aikaa opintojeni tekemiseen!) mieheltäni ja pikkuiseltamme. Mikäs tässä toisaalta on opintoja eteenpäin saattaessa, kun ala on imaissut kiinnostavuutensa ja uskomattoman kiehtovan moninaisuutensa ansiosta totaalisesti pauloihinsa! Uskon, että ohjauksen tulevana ammattilaisena elämällä on minulle vielä paljon yllättäviä, kiinnostavia ja palkitsevia hetkiä annettavanaan.

Lupasin edellisessä julkaisussani muistaakseni ruotia hieman erillisten opo-opintojen rakennetta. Kaikki lähti syyskuussa ensimmäisellä lähijaksolla niin huimalla rytinällä käyntiin, että oli hieman vaikea pysyä itsekään kärryillä, mitä kaikkea mihinkin opintojaksoon sisältyykään ja mitä kaikkia vaatimuksia minkäkin kurssin suorittamiseksi on. Nyt kolmannelle lähijaksolle matkatessa käynnissä ovat seuraavat kurssit:

• Johdatus ohjauksen teoriaan ja käytäntöön (perusopinnot, 5op, periaatteessa jo suoritettu)
• Koulutus, työelämä ja ohjaus (aineopinnot, 5 op, periaatteessa jo suoritettu)
• Ohjaus digitaalisissa ympäristöissä (aineopinnot, 5 op, periaatteessa jo suoritettu)
• Ohjausprosessi ja keskustelu (aineopinnot, 6op, alkaa nyt 3. jaksolla)
• Ohjaaja eettisenä toimijana (syventävät opinnot, 5op, alkaa nyt 3. jaksolla)
• Työssäoppiminen (=harjoittelu, aineopinnot, 7 op, alkaa oman aikataulun mukaisesti harkkapaikan löydyttyä / vahvistuttua)

Kuva: Pixabay

Kurssit ovat olleet toinen toistaan monipuolisempia ja varsin sisältörikkaita. Erityisen kiehtovaa on ollut se, kuinka ajankohtaisia ja yhteiskunnan useisiin eri kiinnekohtiin leikkaavia kurssien aiheet ovat. Tuntuu myös hyvältä, että nämä aiheet ja teemat ovat niitä, joita tulevissa töissämme sitten aikanaan saamme käsitellä. Tulee todella konkreettisella tasolla odottavainen olo saada itse upottaa kädet saveen työelämään, uravalintaan ja kokonaisvaltaiseen ohjaukseen liittyvien asioiden äärellä.

Ihan ensimmäinen perusopintojen johdatus-kurssi oli erinomainen aloitus näille opinnoille: se avasi silmät sille, mitä kaikkea ohjaus on. Koulutus, työelämä ja ohjaus -kurssilla perehdyttiin erityisesti nyky-Suomen työoloihin ja koulutusrakenteeseen ura- ja ammatinvalinnan näkökulmasta. 

Ohjaus digitaalisissa ympäristöissä -kurssi on ehkäpä ollut tähän mennessä käydyistä kursseista itselleni eniten mind blowing; se sai oivaltamaan monella tasolla, kuinka nykymaailma todella painottuu yhä enemmän verkkoon, halusimme tai emme. Tulevan ohjaustyön näkökulmasta tämä asia on ehdottomasti positiivinen, sillä verkko-ohjaukselle on nykymaailmassa paitsi selkeä paikkansa ja aikansa, myös yhä enemmän tilausta ja kysyntää. Useat ja erilaiset mm. henkilöbrändäykseen, omaan verkkopresenssiin ja verkostoitumiseen liittyvät tehtävät ja itsenäiset harjoitukset saivat oivaltamaan myös aavistuksen siitä, mikä kaikki ohjausalan ammattilaisena saattaisikaan olla mahdollista vaikka ikioman yrityksen muodossa! 

Siis minä, ehkäpä toistaiseksi euroopan eniten yrittäjyyskammoinen ja ajatuksesta tähän saakka täysin vieraantuneena itseään pitänyt, turvallisesti kaupungin virassa työskentelevä, olen jopa useampaan kertaan napannut itseni kiinni leikittelemässä ajatuksella omasta ohjausalan yrityksestä! Voisi ehkäpä sanoa, että jo pelkästään tässä mielessä nämä opo-opinnot ovat toimineet aivan huimana innoittajana, motivoijana ja rohkaisijana. Ja vielä on opintopolkua jäljellä tuplaten tähän mennessä käytyyn verrattuna - mitähän kaikkea tässä vielä meikäläisen mieleen onnistutaankaan istuttamaan ja mihin kaikkeen innostamaan?

Kuva: Pixabay

Ei liene epäselvää, että olen aivan täpinöissäni. Vaikka rankkoja hetkiä tehtävien uutteran puurtamisen ja paksujen tenttikirjojen äärellä onkin takana kasapäin, en vaihtaisi päätöstä hakea näihin opintoihin mistään hinnasta.  On ollut ehdottomasti ja kiistatta yksi elämäni parhaita päätöksiä hakeutua juuri tälle tielle. 

Juna puksuttaa eteenpäin. Seuraavina Kesälahti, Kitee ja - Joensuu <3

Kahden lähijakson välissä

Onnellinen tuleva opo täällä jälleen kirjoittelee raporttia ja tämänhetkisiä tunnelmia ylös.

Opintojeni ensimmäinen lähijakso Joensuussa on jo taaksejäänyttä elämää, ja seuraavakin kolkuttelee jo lähes nurkan takana. Mutta että voi ja saa vielä tylsän ja puisevan aikuisuuden keskelläkin olla näin innoissaan, onnessaan ja tyytyväinen! Ensimmäinen lähijakso todellakin vahvisti tuntemukseni siitä, että olen tehnyt oikean valinnan ja satsauksen ryhtyessäni näihin opintoihin. Lähijaksolla oli IHANAA!

Pielisjoki by night. Kaunista!

Ihan alkuun ekana päivänä tietysti jännitti ja stressasikin vähän, kun ei oikein tiennyt, mitä tuleman piti, eikä tuntenut vielä ketään kurssikavereita. Hermoilu oli kuitenkin turhaa, sillä kaikkii mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin sai lähijakson aikana vastauksen aivan mahtavilta opettajilta ja muulta henkilökunnalta, ja mikä vielä tärkeämpää, meidän kurssimme poppoo osoittautui aivan huikeaksi! Olikin kyllä arvattavissa, että kun kaksikymmentä tätä todella haluavaa, suhteellisen samansuuntaisista taustoista lähtöisin olevaa, motivoitunutta ja suhteellisen tiukan seulan läpäissyttä tyyppiä muodostaa vuosikurssin, ei lopputulema voi mennä kovin pieleen :)

Päivät lähijaksolla olivat todella pitkiä ja rankkoja; yliopistolla oltiin käytännössä aamukahdeksasta iltakuuteen tai jopa -seitsemään. Päiviin mahtui tutustumisen ja asiaankuuluvien startti-infojen lisäksi luentoja, seminaareja, opintoihin orientoitumista, eri kurssien itsenäisten tehtävien läpikäymistä ja viimeisen päivän aamuun vieläpä kirjatentti. Itse kertailin pitkien päivien jälkeen kämpillä omia lukumuistiinpanojani vielä tuohon viimeisen päivän tenttiin, ja voin kyllä kertoa, ettei unta tarvinnut nukkumaan mennessä paljon houkutella. Päivät olivat siis kuluttavia ja informaatiotulva valtaisa, mutta samalla kertaa kaikki oli vain niin huikeaa, motivoivaa, antoisaa ja ennen kaikkea kivaa, että uupumisesta ei ollut vaaraa. Ryhmäydyimme myös minusta todella hienosti ja nopeasti koko vuosikurssimme kesken, ja yhdessä totesimmekin, että ryhmän kannattelu ja auttavainen sekä yhteen hiileen puhaltava henki auttoivat vaikeampinakin hetkinä eteenpäin. Sama meininki tulee toivottavasti ja varmasti jatkumaan koko opintojen ajan!

Joensuun kampus on todella kiva. Pyörällä liikutaan paljon!

Työn määrä tässä opintokokonaisuudessa on iso, mutta se ei yllättänyt. Tehtävää, luettavaa ja perehdyttävää lähijaksojen väleille riittää niin, että vapaa-ajan ongelmia ei vuoden 2020 tammikuuhun saakka liene. Kiinnostukseni aiheeseen, tehtävien tekemiseen sekä kirjallisuuden lukemiseen on kuitenkin myös todella suuri. Uskon, että motivaationi ja intoni vaadittujen suoritusten tekemiseksi on riittävä. Jossakin välissä täytyy aina vain muistaa pitää huoli siitä, että saa myös levättyä ja hengähdettyä ihan oikeasti, sillä pelkkää paahtamista elämä ei voi eikä saa olla. Työtkin on hoidettava, vaikka kieltämättä mielessä käväisi jo tässä vaiheessa (osaksi myös ekalla lähijaksolla muiden kurssilaisten kanssa käytyjen keskustelujen ansiosta) se, mitä työnantajani mahtaisi tuumata, jos anoisinkin jonkinlaisen pätkän jopa opintovapaata, mahdollisesti ensi syksyn aikana... No, tätä ajatusta täytyy työstää rauhassa vielä vähän myöhemmin. Kieltämättä ajan löytäminen tietynlaisten tehtävien tekemiselle on jo nyt ollut ja tulee varmasti olemaan haaste. Eilen sain onneksi kaikessa rauhassa käyttää useamman tunnin tehtävieni eteenpäin viemiseksi sekä luku- ja tehtäväaikataulun laatimiseksi ja päivittämiseksi. Kyllä ne asiat siitä yksi kerrallaan hoituvat, haluan olla optimisti. 

Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa (myös itselleni vielä hyväksi selkiyttäjäksi) mitä kaikkia kursseja opo-pintojen ekaan syksyyn kuuluu, millaista tekemistä niillä kullakin on ja miten niistä selviää. 

Kampuksen Metria-, Natura- ja Futura-rakennukset käyvät tutuiksi tuleville opoille.

Odotan jo todella innoissani seuraavaa Joensuun-jaksoa, sen inspiroivia ja silmiä avaavia luentoja sekä teemoja, joita jaksolla pääsemme työstämään pienryhmissä ja seminaareissa.

Hei joku Joensuu!

Tässä sitä mennään, junassa matkalla kohti Joensuuta ja ihka ensimmäistä opo-opintojeni lähijaksoa. 

Jännittää! Odotuttaa. On hitsin hyvä fiilis päällä ja iso luotto tähän nyt alkavaan polkuun. Tuntuu niin siistiltä päästä taas aloittamaan jotakin ihan uutta ja mielenkiintoista. Merkityksellistä ja opettavaista. 

Olen valmis matkaan!

Lähtölaskenta Joensuuhun alkaa

Jälleen on yksi viikko paketissa, ja syyskuu kallistuu jo pian puoleen väliin. Muutamina iltoina on meidänkin olohuoneessa jo palanut kynttilä tunnelmaa tuomassa ja saapuvan syksyn merkiksi. Aamuvarhaisella töihin lähtiessä saattaa havaita kasteenharmaata sumua öiden jäljiltä, syyshortensiat alkavat pian kukoistaa, kotimaiset omenat ovat parhaimmillaan, ja jälkikasvun syysvaatekerran validiteettia täytyy tosissaan alkaa nyt tarkastaa lävitse. Tervetuloa, syksy!

Kuva: Unsplash

Uskomatonta, superkivaa, motivoivaa ja myös jännittävää, että viikon päästä olen myös jo lähtökuopissa kohti ihka ensimmäistä opo-opintojeni lähijaksoa ja Joensuuta! Olen ihan kuin pieni koululainen ennen syyslukukauden ensimmäistä koulupäivää; varmistelen jatkuvasti, että olen muistanut tehdä kaikki tärkeät asiat kuten tsekata lähijakson tarkemmat aikataulut, ostaa tarvittavia muistiinpanovälineitä, lukea ekaan tenttiin ja niin edelleen. Ostin jopa uutukaisen repun :D! (Tosin se oli jo pidemmän aikaa kestäneen harkinnan tulos, ja repun käyttö jaetaan meidän talouden aikuisten kesken ;).

Käytännön asioista ehkäpä suurin mietittävä ensimmäisen lähijakson osalta oli majoittuminen Joensuussa. Selvittelin, että vaihtoehdot Joensuussa majoittumiseen lähijaksojen aikana ovat  perushotellit, Omenahotellin tyyppinen kiinteähintaisia huoneita tarjoava Green Star Hotel, joukko hostelleja sekä Airbnb. Minulla ei ole Joensuussa sukulaisia, ystäviä tai tuttavia, joiden luona voisin majoittua, enkä tunne tai tiedä ketään toista eopo-opinnot samalla kurssilla kanssani aloittavaa entuudestaan. Niinpä varasin majoitukseni ekalle lähijaksolle just for me, myself and I. Majapaikakseni valikoitui Airbnb:ltä tosi hyvältä vaikuttava, kappaleen matkaa keskustan ulkopuolella oleva asunto, josta on sujuvat yhteydet yliopistokampukselle. Raportoin myöhemmin, kuinka asunto toimi käytännössä, mutta odotukset ovat korkealla.

Tällä kertaa mieheni hoitovapaa sekä mukava ja joustava Airbnb-host mahdollistivat myös pienen aivoriihen tuloksena sen, että perheeni lähteekin mukaani Joensuuhun! Meikäläinen paahtaa pitkää päivää yliopistolla, ja muu perhe nauttii syksyn tunnelmasta ja luonnosta retkeillen Kolilla Joensuusta käsin. Aika kiva!

Jatkossa olisi kyllä tosi mahtavaa, jos majoitusta voisi lähijaksoilla jakaa jonkun kurssikaverin kanssa, esimerkiksi juuri jossakin sopivassa Airbnb-kämpässä. Majoituksesta lähijaksoilla koituu kuitenkin aina 2-3 yön kulut, jotka matkoihin lisättynä tekevät selkeän loven kukkaroon. Toivotaan siis, että kurssilta löytyy joku hengenheimolainen, jonka kanssa asuminen lähijaksoilla tuntuisi jo ajatuksenkin tasolla luontevalta.

Pitäisiköhän jo alkaa pakata uutta reppua, että olisi varmasti kamat kasassa viikon kuluttua? ;)

Tenttiin lukua

Elokuu on jo pitkällä, työt rullaavat aika lailla raiteillaan, ja syksyn ensimmäinen (vai kesän viimeinen?) flunssakierroskin on jo meidän perheessä käyty läpi, köh köh. Siitä huolimatta olen päässyt ihan mukavasti alkuun ensimmäisen tenttikirjan haltuunoton kanssa! Valitsin kahdesta vaihtoehdosta  tentittäväkseni kirjan Ohjaustyön opas - Yhteistyössä kohti toimijuutta (Vehviläinen, 2014). Kirjatentti liittyy siis ensimmäisellä Joensuun lähijaksolla olevaan Johdatus ohjauksen teoriaan ja käytäntöön -opintojaksoon. Tavoitteenani on lukea kirja läpi kertaalleen ja tehdä lukumuistiinpanot itselleni kättä pidemmäksi. 

Ahkeraa tenttiin lukua..?

Yleensä tämä omaksumistapa on minulle paras. Laadin tämän toimintasuunnitelman pohjalta lukuaikataulun, jonka mukaan etenen kirjassa noin 70 sivun viikkovauhtia - ei paha! Tällä systeemillä minulle pitäisi vielä jäädä lähijaksoviikolla tarpeen vaatiessa aikaa lukea haluamani osiot kirjasta uudelleen ennen tenttiä. Omia muistiinpanoja teen lukiessani ihan vihkoon kirjaamalla, ja lisäksi teen kirjan ehdottamia muutamia harjoituksia läppärillä, jolloin ne tallentuvat kätevästi One Driveen.

On yllättävänkin virkistävää ja hauskaa taas pitkästä aikaa opiskella ihan aikuisten oikeasti - näin laajan kokonaisuuden ja tieteellisen tekstinkään parissa en ole tullut viettäneeksi aikaa ja pähkälleeksi sitten omien graduaikojeni. Onneksi tämän hetkinen työjärjestykseni mahdollistaa sen, että saatan viikolla yhtenä päivänä käyttää aikaa opiskeluun. Tämä asia on kyllä aivan taivaan lahja etenkin opintojen myöhempää vaihetta ajatellen, kun toistaiseksi tuntuu, että en oikein itsekään vielä osaa valmistautua ja varautua täysin siihen, miten paljon opinnot nielaisevat arkea ja vapaa-aikaa, kunhan kunnolla pyörähtävät käyntiin.

Tällä erää (ennen ensimmäistä Joensuun lähijaksoa) en oikein koe voivani tehdä muuta, kuin valmistautua huolellisesti ensimmäiseen kirjatenttiin ja varmistaa, että teen kaikki ne etukäteisvalmistelut, joita käytännön puolelta vaaditaan. Luotan siihen, että kun ensimmäinen lähijakso alkaa, asiat kyllä asettuvat perspektiiviin ja me opokandit saamme kaiken tarvittavan infon siitä, mikä meillä todella edessämme on.

Onpa kivaa, kun on viikonloppu vasta aivan aluillaan! Tänään ohjelmassa tavanomaisten puistoilujen sun muun lisäksi ehkäpä pyörähtäminen kaupungilla. Lähistöllä olisi meneillään myös kivan oloinen gastro street food -tapahtuma, jossa olisi kiva ehtiä piipahtamaan. Leppoisaa viikonloppua!

Työt startattu ja ekat tenttikirjat hommattu

Olen tähänastisissa kirjoituksissani palannut hakuprosessiini ja kuvaillut valintakokeen eri vaiheita, mutta vaihtelun vuoksi välillä ajattelin päivittää reaaliaikaisia kuulumisia nykyhetkestäkin.

Työt ja arkinen aherrus ovat jälleen alkaneet viime viikolla pitkien lomien jälkeen. Itse asiassa oma töiden alkuni oli tänä vuonna erityisen jännittävä, sillä palasin perhevapaalta takaisin työhöni. Viimeistään viime viikon veso-päivät sekä oma orientoitumiseni kuitenkin auttoivat kummasti, ja loppuviikosta töissä tuntui jo melko lailla kotoisaltakin :) Tulevalla viikolla homma kuitenkin vasta toden teolla pyörähtää taas käyntiin, kun kohdataan loputkin oppilasryhmät ja päästään kunnolla tekemisen alkuun kaikkien ja kaiken kanssa. 

Uusia haasteita työarkeeni tuovat tänä syksynä ehkäpä suurimpana kaikesta uuden opsin kiemurat, yhä lisääntyvä digi sekä paine myös käyttää sitä opetuksessa ja ujuttaa yhä luontevammaksi osaksi työtä, uusi oppimateriaalisarja osalla opetusryhmistäni, muutamat muuttuneet koulun käytänteet ja säädökset, uusi oma valvontaluokka (joka kylläkin vaikuttaa ihanalta) - puhumattakaan kaikista uusista oppilasryhmistä ja ihan liian monista opeteltavista nimistä, lukuisista huomioitavista tukipäätöksistä ja diagnooseista ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta vastapainona työn rankkuudelle ovat suurenmoinen työyhteisömme ja esimieheni, ihanat lähimmät kollegat sekä tietenkin oma perhe.

Työarjen lisäksi olisivat sitten vielä nämä eräät opinnot, hahaa! Joensuusta saapui jo kesällä reilu nivaska infoa opinnoista ja paljon selviteltäviä asioita. Kesän aikana sainkin jo aikaiseksi luotua itselleni UEF-käyttäjätunnukset (joilla käytännön operointi koko opintojen ajan tapahtuu), jeejee! Lisäksi ensimmäinen lähijakso opinnoista siintelee jo melko lähitulevaisuudessa, reilun kuukauden päässä! En malta odottaa, että pääsen tutustumaan muihin tämän vuosikurssin erillisopo-kandeihin ja työntämään kädet saveen ekalla lähijaksolla. Se tietää kuitenkin myös etukäteen opiskelua: ensimmäinen kirjatentti tentitään jo syyskuun lähijakson aikana. 

Opintojen ekat tenttikirjat. Kiintoisalta vaikuttaa!

Sain hommattua kaksi määrättyä teosta jo itselleni ja päätinkin jo niiden välillä, kumman aion tenttiä (ainoastaan toinen tentitään). Veikkauksia? :)

Soveltuvuuskoe

Odottavaisin ja sopivan jännittynein mielin suuntasin jälleen Joensuuhun keäskuun alussa. Junamatka kului omaa hakupäiväkirjaa vielä selatessa, ajatuksia ja tärkeitä pointteja vielä mielessä järjestellessä sekä ihan vaan rauhoittuessa ja rentoutuessa. Menisin paikalle omana itsenäni ja parhaani yrittäen, valmistautuminen oli nyt tehty.

Kampuksella olin todella ajoissa ja löysin heti tilan, jossa minun haastatteluni pidettäisiin. Ehdin hakea kahvia ja lueskella odottelun ratoksi jonkin aikaa. Hieman ennen haastatteluajan alkua paikalle saapui myös pari muuta hakijaa, ja kävi ilmi, että heidän molempien haastattelunsa alkaisi pian viereisessä luokkatilassa. Verkkovalmennuksen vertaistukiryhmässä oli ollut huhua, että haastatteluja suoritetaan pareittain, joten osasin odottaa tilannetta. Ehdimme kolmisin vielä hetkisen jutella hausta, taustoistamme ja mahdollisista kysymyksistä, ja tunnelma oli tosi rentoutunut ja positiivinen.

Oma haastatteluparini saapui paikalle aivan juuri ennen meidän haastattelumme alkua, joten hänen kanssaan en valitettavasti juurikaan ehtinyt tehdä tuttavuutta ennen h-hetkeä.

Itse haastattelusta suoriuduin oman arvioni mukaan hyvin, ja kokonaisuudesta jäi tyytyväinen mieli. Haastattelijat (2 henkilöä) esittivät meille kysymyksiä, joihin vastattiin vuorotellen aloitusvuoroa aina vaihtaen. Tämän lisäksi esitettiin pari aihetta, joista meitä hakijoita pyydettiin keskustelmaan vapaasti muutaman minuutin ajan.

Kuva: Pixabay

Kysymysten aiheet olivat kuin olivatkin tuttuja Verkkovalmennuksen preppauksesta, ja olin pystynyt etukäteen harjoittelemaan niihin vastaamista ja vastaussisältöjen jäsentämistä. Sain mielestäni vastattua kysymyksiin melko kattavasti, mutta ytimekkäästi, eikä kertaakaan tullut sellainen olo, etten olisi tiennyt, mitä vastata.

Aika haastattelussa kului kuin siivillä, ja sain rientää tuulispäänä suoraan haastattelusta heti perään alkaneeseen ryhmätilanteeseen, josta meinasin melkein myöhästyä haastattelun venyttyä pari minuuttia yli odotetun. Ehdin kuitenkin ryhmätilanteeseen ongelmitta, mutta en ehtinyt nytkään tehdä tuttavuutta kolmeen muuhun hakijaan ennen itse tilannetta. 

Tunnelma ryhmässämme oli todella kannustava, tasa-arvoinen ja positiivinen. Muut hakijat osoittautuivat erittäin mukaviksi. Tuntui heti, että olimme ikään kuin samasta puusta veistettyjä, ja keskinäinen viestintämme sujui luontevasti. Saimme kaksi tehtävää, jotka perustuivat meille jaettuihin neljään sarjakuvastrippiin. Tehtävät sisälsivät moninaisia ryhmän toimivuutta mittaavia asioita: pohdintaa, kannanottoa, arviointia, päättelyä, heittäytymistä, vastuunottoa, jäsennystä ja päätöksentekoa. Lopuksi jokaiselle ryhmän jäsenelle annettiin vielä erillinen, yhden minuutin mittainen puheenvuoro, jonka aikana tuli kertoa omia ajatuksia ryhmän toimivuudesta. 

Aika ryhmätilanteessakin kului kuin siivillä, ja pian sekin oli jo ohi. Käytävässä kiittelimme ja kehuimme toinen toisiamme onnistuneesta ryhmätilanteesta ja hyvästä hengestä. 

Astellessani kampukselta takaisin asemalle päin takki oli aika tyhjä, mutta samalla olo oli tyytyväinen, toiveikas ja luottavainenkin. Koko haku meni mielestäni tyydyttävästi, mutta erityisesti soveltuvuuskokeen jälkeen tunsin onnistuneeni hyvin. Vaikka aineistokoe osoittautui tulosten valossa odotettua haastavammaksi, sain nimenomaan soveltuvuuspuolella esiin mielestäni parhaat puoleni ja nautinkin tilanteesta. 

Kokeen jälkeen ei auttanut muut kuin relata ja toivoa parasta! En voi väittää, ettenkö olisi vahdannut sähköpostiani juhannusviikolla melkoisen ahkeraan :D Lopputulos ei olisi voinut olla mieluisampi, ja nyt elokuun alkupuolella tuntuu hienolta ja aavistuksen absurdiltakin, että ensi kuussa minusta tulee jälleen opiskelija (vaikkakin vain osa-aikaisesti, mutta kuitenkin)! 

Kuva: Pixabay