Opintojeni ensimmäinen lähijakso Joensuussa on jo taaksejäänyttä elämää, ja seuraavakin kolkuttelee jo lähes nurkan takana. Mutta että voi ja saa vielä tylsän ja puisevan aikuisuuden keskelläkin olla näin innoissaan, onnessaan ja tyytyväinen! Ensimmäinen lähijakso todellakin vahvisti tuntemukseni siitä, että olen tehnyt oikean valinnan ja satsauksen ryhtyessäni näihin opintoihin. Lähijaksolla oli IHANAA!
 |
| Pielisjoki by night. Kaunista! |
Ihan alkuun ekana päivänä tietysti jännitti ja stressasikin vähän, kun ei oikein tiennyt, mitä tuleman piti, eikä tuntenut vielä ketään kurssikavereita. Hermoilu oli kuitenkin turhaa, sillä kaikkii mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin sai lähijakson aikana vastauksen aivan mahtavilta opettajilta ja muulta henkilökunnalta, ja mikä vielä tärkeämpää, meidän kurssimme poppoo osoittautui aivan huikeaksi! Olikin kyllä arvattavissa, että kun kaksikymmentä tätä todella haluavaa, suhteellisen samansuuntaisista taustoista lähtöisin olevaa, motivoitunutta ja suhteellisen tiukan seulan läpäissyttä tyyppiä muodostaa vuosikurssin, ei lopputulema voi mennä kovin pieleen :)
Päivät lähijaksolla olivat todella pitkiä ja rankkoja; yliopistolla oltiin käytännössä aamukahdeksasta iltakuuteen tai jopa -seitsemään. Päiviin mahtui tutustumisen ja asiaankuuluvien startti-infojen lisäksi luentoja, seminaareja, opintoihin orientoitumista, eri kurssien itsenäisten tehtävien läpikäymistä ja viimeisen päivän aamuun vieläpä kirjatentti. Itse kertailin pitkien päivien jälkeen kämpillä omia lukumuistiinpanojani vielä tuohon viimeisen päivän tenttiin, ja voin kyllä kertoa, ettei unta tarvinnut nukkumaan mennessä paljon houkutella. Päivät olivat siis kuluttavia ja informaatiotulva valtaisa, mutta samalla kertaa kaikki oli vain niin huikeaa, motivoivaa, antoisaa ja ennen kaikkea kivaa, että uupumisesta ei ollut vaaraa. Ryhmäydyimme myös minusta todella hienosti ja nopeasti koko vuosikurssimme kesken, ja yhdessä totesimmekin, että ryhmän kannattelu ja auttavainen sekä yhteen hiileen puhaltava henki auttoivat vaikeampinakin hetkinä eteenpäin. Sama meininki tulee toivottavasti ja varmasti jatkumaan koko opintojen ajan!
 |
| Joensuun kampus on todella kiva. Pyörällä liikutaan paljon! |
Työn määrä tässä opintokokonaisuudessa on iso, mutta se ei yllättänyt. Tehtävää, luettavaa ja perehdyttävää lähijaksojen väleille riittää niin, että vapaa-ajan ongelmia ei vuoden 2020 tammikuuhun saakka liene. Kiinnostukseni aiheeseen, tehtävien tekemiseen sekä kirjallisuuden lukemiseen on kuitenkin myös todella suuri. Uskon, että motivaationi ja intoni vaadittujen suoritusten tekemiseksi on riittävä. Jossakin välissä täytyy aina vain muistaa pitää huoli siitä, että saa myös levättyä ja hengähdettyä ihan oikeasti, sillä pelkkää paahtamista elämä ei voi eikä saa olla. Työtkin on hoidettava, vaikka kieltämättä mielessä käväisi jo tässä vaiheessa (osaksi myös ekalla lähijaksolla muiden kurssilaisten kanssa käytyjen keskustelujen ansiosta) se, mitä työnantajani mahtaisi tuumata, jos anoisinkin jonkinlaisen pätkän jopa opintovapaata, mahdollisesti ensi syksyn aikana... No, tätä ajatusta täytyy työstää rauhassa vielä vähän myöhemmin. Kieltämättä ajan löytäminen tietynlaisten tehtävien tekemiselle on jo nyt ollut ja tulee varmasti olemaan haaste. Eilen sain onneksi kaikessa rauhassa käyttää useamman tunnin tehtävieni eteenpäin viemiseksi sekä luku- ja tehtäväaikataulun laatimiseksi ja päivittämiseksi. Kyllä ne asiat siitä yksi kerrallaan hoituvat, haluan olla optimisti.
Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa (myös itselleni vielä hyväksi selkiyttäjäksi) mitä kaikkia kursseja opo-pintojen ekaan syksyyn kuuluu, millaista tekemistä niillä kullakin on ja miten niistä selviää.
 |
| Kampuksen Metria-, Natura- ja Futura-rakennukset käyvät tutuiksi tuleville opoille. |
Odotan jo todella innoissani seuraavaa Joensuun-jaksoa, sen inspiroivia ja silmiä avaavia luentoja sekä teemoja, joita jaksolla pääsemme työstämään pienryhmissä ja seminaareissa.
