Tenttiin lukua

Elokuu on jo pitkällä, työt rullaavat aika lailla raiteillaan, ja syksyn ensimmäinen (vai kesän viimeinen?) flunssakierroskin on jo meidän perheessä käyty läpi, köh köh. Siitä huolimatta olen päässyt ihan mukavasti alkuun ensimmäisen tenttikirjan haltuunoton kanssa! Valitsin kahdesta vaihtoehdosta  tentittäväkseni kirjan Ohjaustyön opas - Yhteistyössä kohti toimijuutta (Vehviläinen, 2014). Kirjatentti liittyy siis ensimmäisellä Joensuun lähijaksolla olevaan Johdatus ohjauksen teoriaan ja käytäntöön -opintojaksoon. Tavoitteenani on lukea kirja läpi kertaalleen ja tehdä lukumuistiinpanot itselleni kättä pidemmäksi. 

Ahkeraa tenttiin lukua..?

Yleensä tämä omaksumistapa on minulle paras. Laadin tämän toimintasuunnitelman pohjalta lukuaikataulun, jonka mukaan etenen kirjassa noin 70 sivun viikkovauhtia - ei paha! Tällä systeemillä minulle pitäisi vielä jäädä lähijaksoviikolla tarpeen vaatiessa aikaa lukea haluamani osiot kirjasta uudelleen ennen tenttiä. Omia muistiinpanoja teen lukiessani ihan vihkoon kirjaamalla, ja lisäksi teen kirjan ehdottamia muutamia harjoituksia läppärillä, jolloin ne tallentuvat kätevästi One Driveen.

On yllättävänkin virkistävää ja hauskaa taas pitkästä aikaa opiskella ihan aikuisten oikeasti - näin laajan kokonaisuuden ja tieteellisen tekstinkään parissa en ole tullut viettäneeksi aikaa ja pähkälleeksi sitten omien graduaikojeni. Onneksi tämän hetkinen työjärjestykseni mahdollistaa sen, että saatan viikolla yhtenä päivänä käyttää aikaa opiskeluun. Tämä asia on kyllä aivan taivaan lahja etenkin opintojen myöhempää vaihetta ajatellen, kun toistaiseksi tuntuu, että en oikein itsekään vielä osaa valmistautua ja varautua täysin siihen, miten paljon opinnot nielaisevat arkea ja vapaa-aikaa, kunhan kunnolla pyörähtävät käyntiin.

Tällä erää (ennen ensimmäistä Joensuun lähijaksoa) en oikein koe voivani tehdä muuta, kuin valmistautua huolellisesti ensimmäiseen kirjatenttiin ja varmistaa, että teen kaikki ne etukäteisvalmistelut, joita käytännön puolelta vaaditaan. Luotan siihen, että kun ensimmäinen lähijakso alkaa, asiat kyllä asettuvat perspektiiviin ja me opokandit saamme kaiken tarvittavan infon siitä, mikä meillä todella edessämme on.

Onpa kivaa, kun on viikonloppu vasta aivan aluillaan! Tänään ohjelmassa tavanomaisten puistoilujen sun muun lisäksi ehkäpä pyörähtäminen kaupungilla. Lähistöllä olisi meneillään myös kivan oloinen gastro street food -tapahtuma, jossa olisi kiva ehtiä piipahtamaan. Leppoisaa viikonloppua!

Työt startattu ja ekat tenttikirjat hommattu

Olen tähänastisissa kirjoituksissani palannut hakuprosessiini ja kuvaillut valintakokeen eri vaiheita, mutta vaihtelun vuoksi välillä ajattelin päivittää reaaliaikaisia kuulumisia nykyhetkestäkin.

Työt ja arkinen aherrus ovat jälleen alkaneet viime viikolla pitkien lomien jälkeen. Itse asiassa oma töiden alkuni oli tänä vuonna erityisen jännittävä, sillä palasin perhevapaalta takaisin työhöni. Viimeistään viime viikon veso-päivät sekä oma orientoitumiseni kuitenkin auttoivat kummasti, ja loppuviikosta töissä tuntui jo melko lailla kotoisaltakin :) Tulevalla viikolla homma kuitenkin vasta toden teolla pyörähtää taas käyntiin, kun kohdataan loputkin oppilasryhmät ja päästään kunnolla tekemisen alkuun kaikkien ja kaiken kanssa. 

Uusia haasteita työarkeeni tuovat tänä syksynä ehkäpä suurimpana kaikesta uuden opsin kiemurat, yhä lisääntyvä digi sekä paine myös käyttää sitä opetuksessa ja ujuttaa yhä luontevammaksi osaksi työtä, uusi oppimateriaalisarja osalla opetusryhmistäni, muutamat muuttuneet koulun käytänteet ja säädökset, uusi oma valvontaluokka (joka kylläkin vaikuttaa ihanalta) - puhumattakaan kaikista uusista oppilasryhmistä ja ihan liian monista opeteltavista nimistä, lukuisista huomioitavista tukipäätöksistä ja diagnooseista ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta vastapainona työn rankkuudelle ovat suurenmoinen työyhteisömme ja esimieheni, ihanat lähimmät kollegat sekä tietenkin oma perhe.

Työarjen lisäksi olisivat sitten vielä nämä eräät opinnot, hahaa! Joensuusta saapui jo kesällä reilu nivaska infoa opinnoista ja paljon selviteltäviä asioita. Kesän aikana sainkin jo aikaiseksi luotua itselleni UEF-käyttäjätunnukset (joilla käytännön operointi koko opintojen ajan tapahtuu), jeejee! Lisäksi ensimmäinen lähijakso opinnoista siintelee jo melko lähitulevaisuudessa, reilun kuukauden päässä! En malta odottaa, että pääsen tutustumaan muihin tämän vuosikurssin erillisopo-kandeihin ja työntämään kädet saveen ekalla lähijaksolla. Se tietää kuitenkin myös etukäteen opiskelua: ensimmäinen kirjatentti tentitään jo syyskuun lähijakson aikana. 

Opintojen ekat tenttikirjat. Kiintoisalta vaikuttaa!

Sain hommattua kaksi määrättyä teosta jo itselleni ja päätinkin jo niiden välillä, kumman aion tenttiä (ainoastaan toinen tentitään). Veikkauksia? :)

Soveltuvuuskoe

Odottavaisin ja sopivan jännittynein mielin suuntasin jälleen Joensuuhun keäskuun alussa. Junamatka kului omaa hakupäiväkirjaa vielä selatessa, ajatuksia ja tärkeitä pointteja vielä mielessä järjestellessä sekä ihan vaan rauhoittuessa ja rentoutuessa. Menisin paikalle omana itsenäni ja parhaani yrittäen, valmistautuminen oli nyt tehty.

Kampuksella olin todella ajoissa ja löysin heti tilan, jossa minun haastatteluni pidettäisiin. Ehdin hakea kahvia ja lueskella odottelun ratoksi jonkin aikaa. Hieman ennen haastatteluajan alkua paikalle saapui myös pari muuta hakijaa, ja kävi ilmi, että heidän molempien haastattelunsa alkaisi pian viereisessä luokkatilassa. Verkkovalmennuksen vertaistukiryhmässä oli ollut huhua, että haastatteluja suoritetaan pareittain, joten osasin odottaa tilannetta. Ehdimme kolmisin vielä hetkisen jutella hausta, taustoistamme ja mahdollisista kysymyksistä, ja tunnelma oli tosi rentoutunut ja positiivinen.

Oma haastatteluparini saapui paikalle aivan juuri ennen meidän haastattelumme alkua, joten hänen kanssaan en valitettavasti juurikaan ehtinyt tehdä tuttavuutta ennen h-hetkeä.

Itse haastattelusta suoriuduin oman arvioni mukaan hyvin, ja kokonaisuudesta jäi tyytyväinen mieli. Haastattelijat (2 henkilöä) esittivät meille kysymyksiä, joihin vastattiin vuorotellen aloitusvuoroa aina vaihtaen. Tämän lisäksi esitettiin pari aihetta, joista meitä hakijoita pyydettiin keskustelmaan vapaasti muutaman minuutin ajan.

Kuva: Pixabay

Kysymysten aiheet olivat kuin olivatkin tuttuja Verkkovalmennuksen preppauksesta, ja olin pystynyt etukäteen harjoittelemaan niihin vastaamista ja vastaussisältöjen jäsentämistä. Sain mielestäni vastattua kysymyksiin melko kattavasti, mutta ytimekkäästi, eikä kertaakaan tullut sellainen olo, etten olisi tiennyt, mitä vastata.

Aika haastattelussa kului kuin siivillä, ja sain rientää tuulispäänä suoraan haastattelusta heti perään alkaneeseen ryhmätilanteeseen, josta meinasin melkein myöhästyä haastattelun venyttyä pari minuuttia yli odotetun. Ehdin kuitenkin ryhmätilanteeseen ongelmitta, mutta en ehtinyt nytkään tehdä tuttavuutta kolmeen muuhun hakijaan ennen itse tilannetta. 

Tunnelma ryhmässämme oli todella kannustava, tasa-arvoinen ja positiivinen. Muut hakijat osoittautuivat erittäin mukaviksi. Tuntui heti, että olimme ikään kuin samasta puusta veistettyjä, ja keskinäinen viestintämme sujui luontevasti. Saimme kaksi tehtävää, jotka perustuivat meille jaettuihin neljään sarjakuvastrippiin. Tehtävät sisälsivät moninaisia ryhmän toimivuutta mittaavia asioita: pohdintaa, kannanottoa, arviointia, päättelyä, heittäytymistä, vastuunottoa, jäsennystä ja päätöksentekoa. Lopuksi jokaiselle ryhmän jäsenelle annettiin vielä erillinen, yhden minuutin mittainen puheenvuoro, jonka aikana tuli kertoa omia ajatuksia ryhmän toimivuudesta. 

Aika ryhmätilanteessakin kului kuin siivillä, ja pian sekin oli jo ohi. Käytävässä kiittelimme ja kehuimme toinen toisiamme onnistuneesta ryhmätilanteesta ja hyvästä hengestä. 

Astellessani kampukselta takaisin asemalle päin takki oli aika tyhjä, mutta samalla olo oli tyytyväinen, toiveikas ja luottavainenkin. Koko haku meni mielestäni tyydyttävästi, mutta erityisesti soveltuvuuskokeen jälkeen tunsin onnistuneeni hyvin. Vaikka aineistokoe osoittautui tulosten valossa odotettua haastavammaksi, sain nimenomaan soveltuvuuspuolella esiin mielestäni parhaat puoleni ja nautinkin tilanteesta. 

Kokeen jälkeen ei auttanut muut kuin relata ja toivoa parasta! En voi väittää, ettenkö olisi vahdannut sähköpostiani juhannusviikolla melkoisen ahkeraan :D Lopputulos ei olisi voinut olla mieluisampi, ja nyt elokuun alkupuolella tuntuu hienolta ja aavistuksen absurdiltakin, että ensi kuussa minusta tulee jälleen opiskelija (vaikkakin vain osa-aikaisesti, mutta kuitenkin)! 

Kuva: Pixabay

Soveltuvuuskokeeseen valmistautumisesta

Saatuani tietää selvinneeni opo-haun toiseen vaiheeseen eli soveltuvuuskokeeseen, olin onneni kukkuloilla: I'm halfway there! 

Kuva: Unsplash

Soveltuvuuskokeen haastatteluaika Joensuun yliopistolle tuli itse varata kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Samassa yhteydessä olisi myös ryhmätilanne (molemmat kokeet samana päivänä, päivän yhteenlasketuksi kestoksi luvattiin omasta haastatteluajasta lukien max. 4h).

Kun toukokuussa sitten varailin haastatteluaikaa itselleni sopivalle päivälle, mieheni kysäisi minulta, miten aion valmistautua soveltuvuuskokeisiin. Hyvä kysymys!

Koetin kovasti jälleen kerran etsiskellä suuresta ja ihmeellisestä internetistä, josko löytäisin soveltuvuuskokeisiin valmistautumisesta neuvoja, infoa, faktoja, kokemuksia, tarinoita - jotain. Ja niin löysinkin: Verkkovalmennuksen verkkokurssin, joka tituleeraa itseään suurimmaksi ja suosituimmaksi VAKAVA-kokeiden verkkovalmennukseksi. Koska VAKAVA on yhteinen koe valtavan suurelle joukolle kasvatusalalle pyrkiviä, erillisiin opo-opintoihin hakevat lienevät tuosta massasta vähemmistö. Epäröinkin aluksi kovasti, olisiko minulle tuosta valmennuksesta juurikaan konkreettista hyötyä, etenkin, kun iso osa kurssilla olijoista vaikutti olleen mukana jo ennen kevään VAKAVA-koetta. Lisäksi löysin kurssin ainoastaan muutamaa viikkoa ennen soveltuvuuskoetta.

Epäilyistäni huolimatta ja miehenikin kannustamana päätin kuitenkin ostaa (varsin järkevän hintaisen) verkkokurssin, joka keskittyi nimenomaan soveltuvuuskokeisiin valmentamiseen ja preppaamiseen, ja jälkikäteen olen kyllä tyytyväinen, että tein niin. Valmennukseen sisältyi muun muassa webinaareja, sähköinen materiaali (jossa mm. menneiden vuosien soveltuvuuskokeiden haastattelukysymyksiä) sekä firman itsensäkin kovasti painottama vertaistuki muilta hakijoilta.

Antoisinta minulle oli ehdottomasti aiempiin haastattelukysymyksiin tutustuminen. Kuivaharjoittelin kysymyksiin vastaamista niin kirjallisesti kuin itsekseni suullisestikin. Koen, että tästä oli varsinaista haastattelua ajatellen suuresti hyötyä. Kysymykset eivät toki omassa haastattelussani olleet täysin samoja kuin harjoittelukysymykset, mutta omia ajatuksia sai harjoitellessa jäsenneltyä erinomaisesti, ja kokonaisuutta ajatellen oli ehdottoman hyödyllistä pohtia huolellisesti etukäteen, mitä vastaisin esimerkiksi seuraavanlaisiin kysymyksiin omassa haastattelussani:

• Kuka olet?
• Miksi haet ohjausalalle?
• Mitä odotat koulutukselta?
• Millaiset ovat opinto-ohjajaan työn mahdollisuudet ja riskit?
• Millainen on hyvä opinto-ohjaaja?

Soveltuvuuskokeeseen valmistautumiseni jäsentyi siis suurelta osin verkkovalmennuskurssin sisältöjen ympärille. Kuten ennen aineistokoetta, koetin toki myös ennen soveltuvuuskoetta pitää silmäni ja korvani jatkuvasti auki alaan liittyvien uutisten, artikkelien ja muiden kirjoitusten varalta sekä pidin muisti-/päiväkirjaa oivalluksistani ja ajatuksistani hakuuni sekä ylipäätään. Ehdin omasta mielestäni valmistautua soveltuvuuskokeisiin riittävästi.

Mitä lähemmäs soveltuvuuskoepäivä tuli, sitä vahvemmin ja motivoituneemmin myös koin, että tiedän, minne olen matkalla. Rauhoittelin itseäni sillä, että olen jo yhden maisterintutkinnon suorittanut ja selvinnyt monenlaisista haastattelutilanteista ja tiukoistakin paikoista työelämässä myös tähän mennessä. Lisäksi olen yleensä kokenut olevani melko vahvoilla juuri haastattelu- ja erilaisissa yhteistyötilanteissa, joten sikälikin olin luottavaisin mielin soveltuvuuskokeen alla.

Ainoa asia, joka hiukan kuumotti mieltäni, oli alhainen pistekertymäni aineistokokeesta. Minun pitäisi todella onnistua hyvin ja kyetä olemaan edukseni soveltuvuuskoetilanteessa voidakseni kiriä pisteissä kiinni muita hakijoita.

DO IT. Kuva: Unsplash