Kahden lähijakson välissä

Onnellinen tuleva opo täällä jälleen kirjoittelee raporttia ja tämänhetkisiä tunnelmia ylös.

Opintojeni ensimmäinen lähijakso Joensuussa on jo taaksejäänyttä elämää, ja seuraavakin kolkuttelee jo lähes nurkan takana. Mutta että voi ja saa vielä tylsän ja puisevan aikuisuuden keskelläkin olla näin innoissaan, onnessaan ja tyytyväinen! Ensimmäinen lähijakso todellakin vahvisti tuntemukseni siitä, että olen tehnyt oikean valinnan ja satsauksen ryhtyessäni näihin opintoihin. Lähijaksolla oli IHANAA!

Pielisjoki by night. Kaunista!

Ihan alkuun ekana päivänä tietysti jännitti ja stressasikin vähän, kun ei oikein tiennyt, mitä tuleman piti, eikä tuntenut vielä ketään kurssikavereita. Hermoilu oli kuitenkin turhaa, sillä kaikkii mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin sai lähijakson aikana vastauksen aivan mahtavilta opettajilta ja muulta henkilökunnalta, ja mikä vielä tärkeämpää, meidän kurssimme poppoo osoittautui aivan huikeaksi! Olikin kyllä arvattavissa, että kun kaksikymmentä tätä todella haluavaa, suhteellisen samansuuntaisista taustoista lähtöisin olevaa, motivoitunutta ja suhteellisen tiukan seulan läpäissyttä tyyppiä muodostaa vuosikurssin, ei lopputulema voi mennä kovin pieleen :)

Päivät lähijaksolla olivat todella pitkiä ja rankkoja; yliopistolla oltiin käytännössä aamukahdeksasta iltakuuteen tai jopa -seitsemään. Päiviin mahtui tutustumisen ja asiaankuuluvien startti-infojen lisäksi luentoja, seminaareja, opintoihin orientoitumista, eri kurssien itsenäisten tehtävien läpikäymistä ja viimeisen päivän aamuun vieläpä kirjatentti. Itse kertailin pitkien päivien jälkeen kämpillä omia lukumuistiinpanojani vielä tuohon viimeisen päivän tenttiin, ja voin kyllä kertoa, ettei unta tarvinnut nukkumaan mennessä paljon houkutella. Päivät olivat siis kuluttavia ja informaatiotulva valtaisa, mutta samalla kertaa kaikki oli vain niin huikeaa, motivoivaa, antoisaa ja ennen kaikkea kivaa, että uupumisesta ei ollut vaaraa. Ryhmäydyimme myös minusta todella hienosti ja nopeasti koko vuosikurssimme kesken, ja yhdessä totesimmekin, että ryhmän kannattelu ja auttavainen sekä yhteen hiileen puhaltava henki auttoivat vaikeampinakin hetkinä eteenpäin. Sama meininki tulee toivottavasti ja varmasti jatkumaan koko opintojen ajan!

Joensuun kampus on todella kiva. Pyörällä liikutaan paljon!

Työn määrä tässä opintokokonaisuudessa on iso, mutta se ei yllättänyt. Tehtävää, luettavaa ja perehdyttävää lähijaksojen väleille riittää niin, että vapaa-ajan ongelmia ei vuoden 2020 tammikuuhun saakka liene. Kiinnostukseni aiheeseen, tehtävien tekemiseen sekä kirjallisuuden lukemiseen on kuitenkin myös todella suuri. Uskon, että motivaationi ja intoni vaadittujen suoritusten tekemiseksi on riittävä. Jossakin välissä täytyy aina vain muistaa pitää huoli siitä, että saa myös levättyä ja hengähdettyä ihan oikeasti, sillä pelkkää paahtamista elämä ei voi eikä saa olla. Työtkin on hoidettava, vaikka kieltämättä mielessä käväisi jo tässä vaiheessa (osaksi myös ekalla lähijaksolla muiden kurssilaisten kanssa käytyjen keskustelujen ansiosta) se, mitä työnantajani mahtaisi tuumata, jos anoisinkin jonkinlaisen pätkän jopa opintovapaata, mahdollisesti ensi syksyn aikana... No, tätä ajatusta täytyy työstää rauhassa vielä vähän myöhemmin. Kieltämättä ajan löytäminen tietynlaisten tehtävien tekemiselle on jo nyt ollut ja tulee varmasti olemaan haaste. Eilen sain onneksi kaikessa rauhassa käyttää useamman tunnin tehtävieni eteenpäin viemiseksi sekä luku- ja tehtäväaikataulun laatimiseksi ja päivittämiseksi. Kyllä ne asiat siitä yksi kerrallaan hoituvat, haluan olla optimisti. 

Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa (myös itselleni vielä hyväksi selkiyttäjäksi) mitä kaikkia kursseja opo-pintojen ekaan syksyyn kuuluu, millaista tekemistä niillä kullakin on ja miten niistä selviää. 

Kampuksen Metria-, Natura- ja Futura-rakennukset käyvät tutuiksi tuleville opoille.

Odotan jo todella innoissani seuraavaa Joensuun-jaksoa, sen inspiroivia ja silmiä avaavia luentoja sekä teemoja, joita jaksolla pääsemme työstämään pienryhmissä ja seminaareissa.

Hei joku Joensuu!

Tässä sitä mennään, junassa matkalla kohti Joensuuta ja ihka ensimmäistä opo-opintojeni lähijaksoa. 

Jännittää! Odotuttaa. On hitsin hyvä fiilis päällä ja iso luotto tähän nyt alkavaan polkuun. Tuntuu niin siistiltä päästä taas aloittamaan jotakin ihan uutta ja mielenkiintoista. Merkityksellistä ja opettavaista. 

Olen valmis matkaan!

Lähtölaskenta Joensuuhun alkaa

Jälleen on yksi viikko paketissa, ja syyskuu kallistuu jo pian puoleen väliin. Muutamina iltoina on meidänkin olohuoneessa jo palanut kynttilä tunnelmaa tuomassa ja saapuvan syksyn merkiksi. Aamuvarhaisella töihin lähtiessä saattaa havaita kasteenharmaata sumua öiden jäljiltä, syyshortensiat alkavat pian kukoistaa, kotimaiset omenat ovat parhaimmillaan, ja jälkikasvun syysvaatekerran validiteettia täytyy tosissaan alkaa nyt tarkastaa lävitse. Tervetuloa, syksy!

Kuva: Unsplash

Uskomatonta, superkivaa, motivoivaa ja myös jännittävää, että viikon päästä olen myös jo lähtökuopissa kohti ihka ensimmäistä opo-opintojeni lähijaksoa ja Joensuuta! Olen ihan kuin pieni koululainen ennen syyslukukauden ensimmäistä koulupäivää; varmistelen jatkuvasti, että olen muistanut tehdä kaikki tärkeät asiat kuten tsekata lähijakson tarkemmat aikataulut, ostaa tarvittavia muistiinpanovälineitä, lukea ekaan tenttiin ja niin edelleen. Ostin jopa uutukaisen repun :D! (Tosin se oli jo pidemmän aikaa kestäneen harkinnan tulos, ja repun käyttö jaetaan meidän talouden aikuisten kesken ;).

Käytännön asioista ehkäpä suurin mietittävä ensimmäisen lähijakson osalta oli majoittuminen Joensuussa. Selvittelin, että vaihtoehdot Joensuussa majoittumiseen lähijaksojen aikana ovat  perushotellit, Omenahotellin tyyppinen kiinteähintaisia huoneita tarjoava Green Star Hotel, joukko hostelleja sekä Airbnb. Minulla ei ole Joensuussa sukulaisia, ystäviä tai tuttavia, joiden luona voisin majoittua, enkä tunne tai tiedä ketään toista eopo-opinnot samalla kurssilla kanssani aloittavaa entuudestaan. Niinpä varasin majoitukseni ekalle lähijaksolle just for me, myself and I. Majapaikakseni valikoitui Airbnb:ltä tosi hyvältä vaikuttava, kappaleen matkaa keskustan ulkopuolella oleva asunto, josta on sujuvat yhteydet yliopistokampukselle. Raportoin myöhemmin, kuinka asunto toimi käytännössä, mutta odotukset ovat korkealla.

Tällä kertaa mieheni hoitovapaa sekä mukava ja joustava Airbnb-host mahdollistivat myös pienen aivoriihen tuloksena sen, että perheeni lähteekin mukaani Joensuuhun! Meikäläinen paahtaa pitkää päivää yliopistolla, ja muu perhe nauttii syksyn tunnelmasta ja luonnosta retkeillen Kolilla Joensuusta käsin. Aika kiva!

Jatkossa olisi kyllä tosi mahtavaa, jos majoitusta voisi lähijaksoilla jakaa jonkun kurssikaverin kanssa, esimerkiksi juuri jossakin sopivassa Airbnb-kämpässä. Majoituksesta lähijaksoilla koituu kuitenkin aina 2-3 yön kulut, jotka matkoihin lisättynä tekevät selkeän loven kukkaroon. Toivotaan siis, että kurssilta löytyy joku hengenheimolainen, jonka kanssa asuminen lähijaksoilla tuntuisi jo ajatuksenkin tasolla luontevalta.

Pitäisiköhän jo alkaa pakata uutta reppua, että olisi varmasti kamat kasassa viikon kuluttua? ;)

Tenttiin lukua

Elokuu on jo pitkällä, työt rullaavat aika lailla raiteillaan, ja syksyn ensimmäinen (vai kesän viimeinen?) flunssakierroskin on jo meidän perheessä käyty läpi, köh köh. Siitä huolimatta olen päässyt ihan mukavasti alkuun ensimmäisen tenttikirjan haltuunoton kanssa! Valitsin kahdesta vaihtoehdosta  tentittäväkseni kirjan Ohjaustyön opas - Yhteistyössä kohti toimijuutta (Vehviläinen, 2014). Kirjatentti liittyy siis ensimmäisellä Joensuun lähijaksolla olevaan Johdatus ohjauksen teoriaan ja käytäntöön -opintojaksoon. Tavoitteenani on lukea kirja läpi kertaalleen ja tehdä lukumuistiinpanot itselleni kättä pidemmäksi. 

Ahkeraa tenttiin lukua..?

Yleensä tämä omaksumistapa on minulle paras. Laadin tämän toimintasuunnitelman pohjalta lukuaikataulun, jonka mukaan etenen kirjassa noin 70 sivun viikkovauhtia - ei paha! Tällä systeemillä minulle pitäisi vielä jäädä lähijaksoviikolla tarpeen vaatiessa aikaa lukea haluamani osiot kirjasta uudelleen ennen tenttiä. Omia muistiinpanoja teen lukiessani ihan vihkoon kirjaamalla, ja lisäksi teen kirjan ehdottamia muutamia harjoituksia läppärillä, jolloin ne tallentuvat kätevästi One Driveen.

On yllättävänkin virkistävää ja hauskaa taas pitkästä aikaa opiskella ihan aikuisten oikeasti - näin laajan kokonaisuuden ja tieteellisen tekstinkään parissa en ole tullut viettäneeksi aikaa ja pähkälleeksi sitten omien graduaikojeni. Onneksi tämän hetkinen työjärjestykseni mahdollistaa sen, että saatan viikolla yhtenä päivänä käyttää aikaa opiskeluun. Tämä asia on kyllä aivan taivaan lahja etenkin opintojen myöhempää vaihetta ajatellen, kun toistaiseksi tuntuu, että en oikein itsekään vielä osaa valmistautua ja varautua täysin siihen, miten paljon opinnot nielaisevat arkea ja vapaa-aikaa, kunhan kunnolla pyörähtävät käyntiin.

Tällä erää (ennen ensimmäistä Joensuun lähijaksoa) en oikein koe voivani tehdä muuta, kuin valmistautua huolellisesti ensimmäiseen kirjatenttiin ja varmistaa, että teen kaikki ne etukäteisvalmistelut, joita käytännön puolelta vaaditaan. Luotan siihen, että kun ensimmäinen lähijakso alkaa, asiat kyllä asettuvat perspektiiviin ja me opokandit saamme kaiken tarvittavan infon siitä, mikä meillä todella edessämme on.

Onpa kivaa, kun on viikonloppu vasta aivan aluillaan! Tänään ohjelmassa tavanomaisten puistoilujen sun muun lisäksi ehkäpä pyörähtäminen kaupungilla. Lähistöllä olisi meneillään myös kivan oloinen gastro street food -tapahtuma, jossa olisi kiva ehtiä piipahtamaan. Leppoisaa viikonloppua!

Työt startattu ja ekat tenttikirjat hommattu

Olen tähänastisissa kirjoituksissani palannut hakuprosessiini ja kuvaillut valintakokeen eri vaiheita, mutta vaihtelun vuoksi välillä ajattelin päivittää reaaliaikaisia kuulumisia nykyhetkestäkin.

Työt ja arkinen aherrus ovat jälleen alkaneet viime viikolla pitkien lomien jälkeen. Itse asiassa oma töiden alkuni oli tänä vuonna erityisen jännittävä, sillä palasin perhevapaalta takaisin työhöni. Viimeistään viime viikon veso-päivät sekä oma orientoitumiseni kuitenkin auttoivat kummasti, ja loppuviikosta töissä tuntui jo melko lailla kotoisaltakin :) Tulevalla viikolla homma kuitenkin vasta toden teolla pyörähtää taas käyntiin, kun kohdataan loputkin oppilasryhmät ja päästään kunnolla tekemisen alkuun kaikkien ja kaiken kanssa. 

Uusia haasteita työarkeeni tuovat tänä syksynä ehkäpä suurimpana kaikesta uuden opsin kiemurat, yhä lisääntyvä digi sekä paine myös käyttää sitä opetuksessa ja ujuttaa yhä luontevammaksi osaksi työtä, uusi oppimateriaalisarja osalla opetusryhmistäni, muutamat muuttuneet koulun käytänteet ja säädökset, uusi oma valvontaluokka (joka kylläkin vaikuttaa ihanalta) - puhumattakaan kaikista uusista oppilasryhmistä ja ihan liian monista opeteltavista nimistä, lukuisista huomioitavista tukipäätöksistä ja diagnooseista ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta vastapainona työn rankkuudelle ovat suurenmoinen työyhteisömme ja esimieheni, ihanat lähimmät kollegat sekä tietenkin oma perhe.

Työarjen lisäksi olisivat sitten vielä nämä eräät opinnot, hahaa! Joensuusta saapui jo kesällä reilu nivaska infoa opinnoista ja paljon selviteltäviä asioita. Kesän aikana sainkin jo aikaiseksi luotua itselleni UEF-käyttäjätunnukset (joilla käytännön operointi koko opintojen ajan tapahtuu), jeejee! Lisäksi ensimmäinen lähijakso opinnoista siintelee jo melko lähitulevaisuudessa, reilun kuukauden päässä! En malta odottaa, että pääsen tutustumaan muihin tämän vuosikurssin erillisopo-kandeihin ja työntämään kädet saveen ekalla lähijaksolla. Se tietää kuitenkin myös etukäteen opiskelua: ensimmäinen kirjatentti tentitään jo syyskuun lähijakson aikana. 

Opintojen ekat tenttikirjat. Kiintoisalta vaikuttaa!

Sain hommattua kaksi määrättyä teosta jo itselleni ja päätinkin jo niiden välillä, kumman aion tenttiä (ainoastaan toinen tentitään). Veikkauksia? :)

Soveltuvuuskoe

Odottavaisin ja sopivan jännittynein mielin suuntasin jälleen Joensuuhun keäskuun alussa. Junamatka kului omaa hakupäiväkirjaa vielä selatessa, ajatuksia ja tärkeitä pointteja vielä mielessä järjestellessä sekä ihan vaan rauhoittuessa ja rentoutuessa. Menisin paikalle omana itsenäni ja parhaani yrittäen, valmistautuminen oli nyt tehty.

Kampuksella olin todella ajoissa ja löysin heti tilan, jossa minun haastatteluni pidettäisiin. Ehdin hakea kahvia ja lueskella odottelun ratoksi jonkin aikaa. Hieman ennen haastatteluajan alkua paikalle saapui myös pari muuta hakijaa, ja kävi ilmi, että heidän molempien haastattelunsa alkaisi pian viereisessä luokkatilassa. Verkkovalmennuksen vertaistukiryhmässä oli ollut huhua, että haastatteluja suoritetaan pareittain, joten osasin odottaa tilannetta. Ehdimme kolmisin vielä hetkisen jutella hausta, taustoistamme ja mahdollisista kysymyksistä, ja tunnelma oli tosi rentoutunut ja positiivinen.

Oma haastatteluparini saapui paikalle aivan juuri ennen meidän haastattelumme alkua, joten hänen kanssaan en valitettavasti juurikaan ehtinyt tehdä tuttavuutta ennen h-hetkeä.

Itse haastattelusta suoriuduin oman arvioni mukaan hyvin, ja kokonaisuudesta jäi tyytyväinen mieli. Haastattelijat (2 henkilöä) esittivät meille kysymyksiä, joihin vastattiin vuorotellen aloitusvuoroa aina vaihtaen. Tämän lisäksi esitettiin pari aihetta, joista meitä hakijoita pyydettiin keskustelmaan vapaasti muutaman minuutin ajan.

Kuva: Pixabay

Kysymysten aiheet olivat kuin olivatkin tuttuja Verkkovalmennuksen preppauksesta, ja olin pystynyt etukäteen harjoittelemaan niihin vastaamista ja vastaussisältöjen jäsentämistä. Sain mielestäni vastattua kysymyksiin melko kattavasti, mutta ytimekkäästi, eikä kertaakaan tullut sellainen olo, etten olisi tiennyt, mitä vastata.

Aika haastattelussa kului kuin siivillä, ja sain rientää tuulispäänä suoraan haastattelusta heti perään alkaneeseen ryhmätilanteeseen, josta meinasin melkein myöhästyä haastattelun venyttyä pari minuuttia yli odotetun. Ehdin kuitenkin ryhmätilanteeseen ongelmitta, mutta en ehtinyt nytkään tehdä tuttavuutta kolmeen muuhun hakijaan ennen itse tilannetta. 

Tunnelma ryhmässämme oli todella kannustava, tasa-arvoinen ja positiivinen. Muut hakijat osoittautuivat erittäin mukaviksi. Tuntui heti, että olimme ikään kuin samasta puusta veistettyjä, ja keskinäinen viestintämme sujui luontevasti. Saimme kaksi tehtävää, jotka perustuivat meille jaettuihin neljään sarjakuvastrippiin. Tehtävät sisälsivät moninaisia ryhmän toimivuutta mittaavia asioita: pohdintaa, kannanottoa, arviointia, päättelyä, heittäytymistä, vastuunottoa, jäsennystä ja päätöksentekoa. Lopuksi jokaiselle ryhmän jäsenelle annettiin vielä erillinen, yhden minuutin mittainen puheenvuoro, jonka aikana tuli kertoa omia ajatuksia ryhmän toimivuudesta. 

Aika ryhmätilanteessakin kului kuin siivillä, ja pian sekin oli jo ohi. Käytävässä kiittelimme ja kehuimme toinen toisiamme onnistuneesta ryhmätilanteesta ja hyvästä hengestä. 

Astellessani kampukselta takaisin asemalle päin takki oli aika tyhjä, mutta samalla olo oli tyytyväinen, toiveikas ja luottavainenkin. Koko haku meni mielestäni tyydyttävästi, mutta erityisesti soveltuvuuskokeen jälkeen tunsin onnistuneeni hyvin. Vaikka aineistokoe osoittautui tulosten valossa odotettua haastavammaksi, sain nimenomaan soveltuvuuspuolella esiin mielestäni parhaat puoleni ja nautinkin tilanteesta. 

Kokeen jälkeen ei auttanut muut kuin relata ja toivoa parasta! En voi väittää, ettenkö olisi vahdannut sähköpostiani juhannusviikolla melkoisen ahkeraan :D Lopputulos ei olisi voinut olla mieluisampi, ja nyt elokuun alkupuolella tuntuu hienolta ja aavistuksen absurdiltakin, että ensi kuussa minusta tulee jälleen opiskelija (vaikkakin vain osa-aikaisesti, mutta kuitenkin)! 

Kuva: Pixabay

Soveltuvuuskokeeseen valmistautumisesta

Saatuani tietää selvinneeni opo-haun toiseen vaiheeseen eli soveltuvuuskokeeseen, olin onneni kukkuloilla: I'm halfway there! 

Kuva: Unsplash

Soveltuvuuskokeen haastatteluaika Joensuun yliopistolle tuli itse varata kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Samassa yhteydessä olisi myös ryhmätilanne (molemmat kokeet samana päivänä, päivän yhteenlasketuksi kestoksi luvattiin omasta haastatteluajasta lukien max. 4h).

Kun toukokuussa sitten varailin haastatteluaikaa itselleni sopivalle päivälle, mieheni kysäisi minulta, miten aion valmistautua soveltuvuuskokeisiin. Hyvä kysymys!

Koetin kovasti jälleen kerran etsiskellä suuresta ja ihmeellisestä internetistä, josko löytäisin soveltuvuuskokeisiin valmistautumisesta neuvoja, infoa, faktoja, kokemuksia, tarinoita - jotain. Ja niin löysinkin: Verkkovalmennuksen verkkokurssin, joka tituleeraa itseään suurimmaksi ja suosituimmaksi VAKAVA-kokeiden verkkovalmennukseksi. Koska VAKAVA on yhteinen koe valtavan suurelle joukolle kasvatusalalle pyrkiviä, erillisiin opo-opintoihin hakevat lienevät tuosta massasta vähemmistö. Epäröinkin aluksi kovasti, olisiko minulle tuosta valmennuksesta juurikaan konkreettista hyötyä, etenkin, kun iso osa kurssilla olijoista vaikutti olleen mukana jo ennen kevään VAKAVA-koetta. Lisäksi löysin kurssin ainoastaan muutamaa viikkoa ennen soveltuvuuskoetta.

Epäilyistäni huolimatta ja miehenikin kannustamana päätin kuitenkin ostaa (varsin järkevän hintaisen) verkkokurssin, joka keskittyi nimenomaan soveltuvuuskokeisiin valmentamiseen ja preppaamiseen, ja jälkikäteen olen kyllä tyytyväinen, että tein niin. Valmennukseen sisältyi muun muassa webinaareja, sähköinen materiaali (jossa mm. menneiden vuosien soveltuvuuskokeiden haastattelukysymyksiä) sekä firman itsensäkin kovasti painottama vertaistuki muilta hakijoilta.

Antoisinta minulle oli ehdottomasti aiempiin haastattelukysymyksiin tutustuminen. Kuivaharjoittelin kysymyksiin vastaamista niin kirjallisesti kuin itsekseni suullisestikin. Koen, että tästä oli varsinaista haastattelua ajatellen suuresti hyötyä. Kysymykset eivät toki omassa haastattelussani olleet täysin samoja kuin harjoittelukysymykset, mutta omia ajatuksia sai harjoitellessa jäsenneltyä erinomaisesti, ja kokonaisuutta ajatellen oli ehdottoman hyödyllistä pohtia huolellisesti etukäteen, mitä vastaisin esimerkiksi seuraavanlaisiin kysymyksiin omassa haastattelussani:

• Kuka olet?
• Miksi haet ohjausalalle?
• Mitä odotat koulutukselta?
• Millaiset ovat opinto-ohjajaan työn mahdollisuudet ja riskit?
• Millainen on hyvä opinto-ohjaaja?

Soveltuvuuskokeeseen valmistautumiseni jäsentyi siis suurelta osin verkkovalmennuskurssin sisältöjen ympärille. Kuten ennen aineistokoetta, koetin toki myös ennen soveltuvuuskoetta pitää silmäni ja korvani jatkuvasti auki alaan liittyvien uutisten, artikkelien ja muiden kirjoitusten varalta sekä pidin muisti-/päiväkirjaa oivalluksistani ja ajatuksistani hakuuni sekä ylipäätään. Ehdin omasta mielestäni valmistautua soveltuvuuskokeisiin riittävästi.

Mitä lähemmäs soveltuvuuskoepäivä tuli, sitä vahvemmin ja motivoituneemmin myös koin, että tiedän, minne olen matkalla. Rauhoittelin itseäni sillä, että olen jo yhden maisterintutkinnon suorittanut ja selvinnyt monenlaisista haastattelutilanteista ja tiukoistakin paikoista työelämässä myös tähän mennessä. Lisäksi olen yleensä kokenut olevani melko vahvoilla juuri haastattelu- ja erilaisissa yhteistyötilanteissa, joten sikälikin olin luottavaisin mielin soveltuvuuskokeen alla.

Ainoa asia, joka hiukan kuumotti mieltäni, oli alhainen pistekertymäni aineistokokeesta. Minun pitäisi todella onnistua hyvin ja kyetä olemaan edukseni soveltuvuuskoetilanteessa voidakseni kiriä pisteissä kiinni muita hakijoita.

DO IT. Kuva: Unsplash

Aineistokokeeseen valmistautuminen ja itse aineistokoe

Erillisiin opo-opintoihin Itä-Suomen yliopistoon haettiin korkeakoulujen kevään yhteishaussa. Haku aukeaa vuosittain muistaakseni noin maaliskuun puolivälin paikkeilla. Sähköisen hakulomakkeen lähettämisen jälkeen opintojen ensimmäisen vaiheen aineistokokeeseen ei tullut erillistä kutsua, vaan paikalle tuli saapua koeajankohtana hakuoppaan ohjeistuksen mukaisesti. 

Kuva: Pixabay

Hakuoppaassa oli myös tieto, että aineistokoe perustuu koetilanteessa jaettavaan aineistoon, mitä olinkin jo kaivelemieni tietojen perusteella osannut odottaa. Ihan aluksi olin hieman kauhuissani siitä, ettei aineistokokeeseen voinut valmistautua sillä perinteistäkin perinteisemmällä menetelmällä eli lukemalla ja opiskelemalla tiettyä tekstiä juuri sillä volyymilla kuin itse halajaa, ja lopulta osata materiaalin vaikka kannesta kanteen ulkoa. Oivalsin kuitenkin aika pian, että opo-opinnot taitavat olla juuri se paikka, jonne valituksi tullakseen ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä tankkaamaan materiaalia ja hallitsemaan ulkoa ties kuinka mittavia kokonaisuuksia yksityiskohtineen. Noista ominaisuuksista itse opon ammatissakaan tuskin on ylivertaisesti eniten hyötyä, joten miksi pääsykoekaan mittaisi hakijoilta niitä.

Valmistautumiseni aineistokokeeseen oli lopulta aikamoinen itse laatimani cocktail kaikkea, muttei erityisen organisoitua tai varsinkaan aikataulutettua. Lueskelin ajankohtaisia ja vanhempiakin koulutukseen ja ohjaukseen liittyviä lehtikirjoituksia, pyrin seuraamaan mm. kuluneen kevään ylioppilaskirjoituksiin sekä yhteishakuun liittyvää uutisointia, selailin paria aiheeseen melko löyhästi liittyvää kirjaa (jotka valikoin täysin mielivaltaisesti omista kotoa löytyvistä kirjavarannoistani) ja surffailin netissä etsien tietoa ja mielenkiintoisia juttuja opinto-ohjauksen alalta. Facebookista löysin myös Opinto-ohjaus kaikille kiinnostuneille -ryhmän, jonka kirjoittelua seurasin passiivis-aktiivisesti. Kaiken tällaisen yleishyödyllisen (mutta välillä myös toivottoman merkityksettömältä tuntuneen) väkertelyn ohella koetin ennen kaikkea vain valaa itseeni uskoa ja tsemppiä. Mitä lähemmäs aineistokoe tuli, sitä voimakkaammin minusta tuntui, että todellakin haluan hoitaa tämän homman kotiin!

Muistan juuri koepäivän alla stressanneeni melkeinpä eniten sitä, että mitä jos VR pettääkin tärkeällä hetkellä, enkä itsestäni riippumattomasta syystä ehdikään paikan päälle, mutta se oli onneksi turhaa :) Aamujuna Helsingistä Joensuuhun oli lähes minuutilleen aikataulussa, ja ehdin vielä tehdä reippaan happihyppelykävelyn asemalta kampukselle ennen kokeen alkua.

Kuva: Pixabay

Aineistokokeessa pyrittiin minusta selkeästi mittaamaan hakijan kykyä omaksua suhteellisen lyhyessä ajassa ohjaukseen tiiviisti liittyvä artikkeli, taitoja eritellä artikkelin pohjalta sen teemoihin liittyvää problematiikkaa ja käsitteitä, sekä varmaankin myös jossakin määrin hakijan perinteisen esseevastaamisen taitoja (sisältö, selkeys, osoitus ymmärryksestä sekä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen monipuolisesti mutta ytimekkäästi). Koeaika oli kolme tuntia, ja mielestäni se riitti melko hyvin.  Aineisto oli pitkähkö (15-20 sivua?) koulutusvalintojen etnistymistä käsittelevä artikkeli, jonka pohjalta vastattiin kahteen kysymykseen. Vastaustila oli rajallinen, mutta ainakaan minun käsialallani tekstiä ei uhannut tulla liikaa, vaan vastaukset mahtuivat hyvin tilaansa. Ajoittain oli uuvuttavaa pitää ajatukset skarppina ja täysin kasassa niin artikkelin lukemisen ja omaksumisen kuin vastausten sommittelun sekä kirjoittamisen ajan. Kysymystenasettelut olivat minusta haasteelliset - jollakin tapaa kovin lähellä toisiaan. Jossain vaiheessa toisen kysymyksen vastausta sommitellessani tajusin kirjoittavani asioita, joita olisinkin pitänyt parempana ensimmäisen kysymyksen vastaukseen, ja niin jouduin tekemään korjauksia, lisäyksiä ja parannuksia vielä ihan loppuvaiheessa koetta molempiin vastauksiini.

Kokeen jälkeen oli hieman sekava mutta toisaalta helpottunut olo: artikkeli oli kiinnostavuutensa ansiosta vaivaton luettava, kysymykset ymmärrettävät, ja sain aikaan tyydyttävät vastaukset ohjeajassa. Silti takaraivossa kyti epätietoisuus siitä, miten ihmeessä oma tuotos voisi olla riittävä saattamaan minut jatkoon lähes 120 muun hakijan joukosta? Mitä vastauksissa ehdottomasti olisi oltava? Mitä niissä kenties ei saisi olla? Osa minusta oli jatkon suhteen levollisin mielin, toinen puoli taas kallistui pessimismin puolelle ja varoitteli intoilemasta liikoja.

Iloiset uutiset saapuivat neljän viiko kuluttua kokeesta, ja siitä alkoi valmistautuminen pääsykoeurakan toiseen vaiheeseen.  

Erillisten opo-opintojen valintakoe

Näin heinäkuun helteillä on hyvä hetki puida hieman mennyttä kevättä ja alkukesää sekä niitä värittänyttä opo-opintojen valintakoeproseduuria. 

Tehtyäni päätöksen hakea nimenomaan Itä-Suomen yliopistoon perehdyin tietysti ainoastaan kyseisen opinahjon valintakoeohjeistuksiin ja valmistauduin niiden mukaisesti. En siis osaa ottaa kantaa, millaisia valintakokeet opo-opintoihin ovat muilla tahoilla tai mitä niihin valmistautuessa kannattaa ottaa huomioon; omalta osaltani pystyn kertomaan asiantuntevasti vain Itä-Suomen yliopiston kokonaisuudesta.

Erilliset opinto-ohjaajan opinnot järjestää siis Itä-Suomen yliopiston Joensuun yksikkö, siellä Filosofinen tiedekunta ja  Kasvatustieteiden ja psykologian osasto. Erillisistä opinto-ohjaajan opinnoista löytyy ainakin vuoden 2018 haun osalta tietoa tältä sivulta.

Hakuprosessi Joensuuhun oli kaksivaiheinen: ensimmäinen osio eli kirjallinen aineistokoe pidettiin Joensuun kampuksella huhtikuun puolivälissä, ja tulokset siitä saatiin toukokuun puolivälissä. Tänä vuonna aineistokokeeseen osallistujia oli 118, joista 62 pääsi aineistokokeen pisteiden perusteella jatkoon valintaprosessin toiseen vaiheeseen.

Toinen vaihe käsitti kesäkuun alussa Joensuun kampuksella pidetyt suulliset soveltuvuuskokeet. Soveltuvuuskokeen jälkeen molempien vaiheiden yhteenlaskettujen pisteiden perusteella aloituspaikan erillisiin opo-opintoihin sai 20 henkilöä. Tieto lopullisesta valinnasta saapui juuri ennen juhannusta, eli tulosten odotusaika ei onneksi ollut tuskallisen pitkä ja jännittävä.

Kuva: Pixabay

Jännitin kylläkin jo heti haastavalta tuntuneen aineistokokeen jälkeen melkoisesti, riittävätkö pisteeni saattamaan minut jatkoon kakkosvaiheeseen, mutta ne riittivät - alimmalla mahdollisella pistemäärällä. Soveltuvuuskokeissa taas koin olevani ehdottomasti omimmillani ja pystyinkin mitä ilmeisimmin tuomaan hyvin esiin soveltuvuuteni alalle: sain soveltuvuusosiosta pisteitä kaksi ja puoli pistettä vaille täydet, mikä tuntui aivan uskomattoman hienolta! 

Pidin hakuprosessin aikana päivä-/muistikirjaa, johon kirjoitin säännöllisesti ajatuksiani hausta kevään ajalta sekä myös harjoittelin kirjallisesti soveltuvuuskokeita varten. Kirjoitan myöhemmin julkaisun myös omasta kokeisiin valmistautumisestani sekä valintakokeiden sisällöstä.

Nyt siirryn nauttimaan hellesäästä (keittiön mittari varjossa näyttää +30!) sekä seuraaman joka tuutista tulevaa Helsingin huippukokousuutisointia :)

Opesta opoksi

Tämän blogin aloitus on ennen kaikkea päätös kirjata muistiin omia ajatuksiani ja tunnelmiani uudelta, alkamassa olevalta ajanjaksolta elämässäni, eli erillisten opinto-ohjaajan opintojen puolentoista vuoden mittaiselta taipaleelta Itä-Suomen yliopistossa alkaen syksystä 2018. Tämä erillisopintokokonaisuus on tarkoitettu maisterintutkinnon sekä opettajan pedagogiset opinnot jo suorittaneille ja antaa pätevyyden opinto-ohjaajan ammattiin. 

Pyrin koulutukseen keväällä 2018 ja onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään sisään ensikertalaisena. Opiskelupaikan saaminen oli unelmieni täyttymys! Jo pidemmän aikaa mielessäni olleen suunnitelman toteutuksen ensimmäinen askel on nyt viimein otettu - pääsykoe selvitetty ja opinnot alkamassa, ja se tuntuu aivan mahtavalta.

Mikäli tähän blogiin sattuisi törmäämään joku, joka ehkäpä etsii opoksi pätevöitymisen tiimoilta tietoa, vertaistukea, rohkaisua tai mielipidettä ja jolle kirjoituksistani voi mahdollisesti olla hyötyä, olen hyvin iloinen ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi lukemaan tekstejäni. Oman hakuprosessini aikana koetin aktiivisesti löytää netin syövereistä nimenomaan henkilökohtaisia blogitekstejä, blogeja tai muita kirjoituksia opo-opintojen polulle lähteneiden kynästä, mutta harmikseni löysin niitä kovin vähän. Siispä tuumasta toimeen ja täyttämään itse aukkoa opokokelaiden hengentuotteissa!

Ensimmäisen julkaisun kunniaksi kerron myös hieman itsestäni, mikäli jotakuta kiinnostaisi, millaisella taustalla opokoulutukseen päätin pyrkiä. Olen helsinkiläinen, pääkaupunkiseudulla työskentelevä vähän alta kolmevitonen aineenope, vaimo ja äiti. Minulla on takanani opettajan työtä nelisen vuotta, mitä ennen ehdin työskennellä täysipäiväisesti noin kolme vuotta myös kilpa- ja huippu-urheilun parissa. 

Pidän opetus- ja kasvatusalaa itselleni ehdottomasti oikeana valintana: olen persoonaltani ulospäinsuuntautunut, tarkkaavainen ja empatiakykyinen ja minusta on luontevaa ja kivaa kohdata ihmisiä ja etenkin nuoria. Luonteenpiirteistäni periksiantamattomuus ja kyky hallita erilaisia tilanteita ja kokonaisuuksia ovat osoittautuneet sopivan hyvin aineenopettajuuteen. 

Parisen vuotta sitten aloin kuitenkin pohtia, voisiko opinto-ohjaajan pätevyys olla toimiva lisä jo olemassaolevaan palettiini. Huomasin esimerkiksi, että luokanvalvojan tehtävät (joita moni aineenopettaja tuntuu karsastavan) sopivat minulle. Kaikesta kiireen tunnusta ja luokanvalvojuudelle ominaisista stressaavista tilanteista huolimatta koen, että työni suola omien ainetuntieni vastapainoksi ovat olleet nimenomaan oman valvontaluokkani oppilaiden kohtaaminen yksilöinä ja vastuunotto heidän asioidensa hoitamisesta. Viihdyn hyvin ryhmäopetustilanteissa, mutta kaipaan monesti työhöni mahdollisuutta myös laajempaan ja syvällisempään yksilöiden kanssa työskentelyyn ja ohjaamiseen. 

Ohjausalaa seuratessani olen myös oivaltanut, että ala todella kiinnostaa minua. Uskon, että opinto-ohjaajana pääsee hyvinkin konkreettisesti vaikuttamaan yksilön elämänkulun muokkautumiseen ja nivelvaiheiden suuriin päätöksiin ja valintoihin sekä tekemään yhteiskunnallisestikin ajankohtaista ja merkittävää työtä. Ehkäpä kaikkein eniten alassa minua kuitenkin kiehtoo auttamisen ja eteenpäin ohjaamisen mahdollisuus sekä pyrkimys saada kukin yksilö juuri siihen suuntaan, joka kunkin omista lähtökohdista on paras mahdollinen. Pelkästään aineenopettajalla kaikkia näitä työnkuvan ulottuvuuksia ei ole.

Tosissaan innostuttuani aloin selvittää opinto-ohjaajaksi haluavan mahdollisuuksia. Luin ajankohtaisia kirjoituksia aiheen tiimoilta sekä paria löytämääni inspiroivaa blogia, selailin alan kirjallisuutta ja tietenkin hakuohjeita. Tarpeeksi taustatyötä tehtyäni päätin nyt keväällä 2018 hakea Itä-Suomen yliopistoon suorittamaan erillisiä opinto-ohjaajan opintoja - ja sain kuin sainkin paikan kahdenkymmenen onnekkaan joukossa! 

Kuva: Pixabay

Tulee varmasti olemaan haaste yhdistää erillisopinnot normaalien kokopäivätöiden kanssa, mutta onneksi esimieheni on aivan mahtavan kannustava ja suhtautuu kaikkeen henkilöstön kouluttautumiseen erittäin myönteisesti. Uskon siis, että kaikki tulee järjestymään. Joku soimaisi minua varmasti turhan uskaliaasta optimismista, mutta tavoilleni uskollisena en suostu järkkymään luuloistani :) Täältä siis tullaan, Joensuu ja opous!