Soveltuvuuskoe

Odottavaisin ja sopivan jännittynein mielin suuntasin jälleen Joensuuhun keäskuun alussa. Junamatka kului omaa hakupäiväkirjaa vielä selatessa, ajatuksia ja tärkeitä pointteja vielä mielessä järjestellessä sekä ihan vaan rauhoittuessa ja rentoutuessa. Menisin paikalle omana itsenäni ja parhaani yrittäen, valmistautuminen oli nyt tehty.

Kampuksella olin todella ajoissa ja löysin heti tilan, jossa minun haastatteluni pidettäisiin. Ehdin hakea kahvia ja lueskella odottelun ratoksi jonkin aikaa. Hieman ennen haastatteluajan alkua paikalle saapui myös pari muuta hakijaa, ja kävi ilmi, että heidän molempien haastattelunsa alkaisi pian viereisessä luokkatilassa. Verkkovalmennuksen vertaistukiryhmässä oli ollut huhua, että haastatteluja suoritetaan pareittain, joten osasin odottaa tilannetta. Ehdimme kolmisin vielä hetkisen jutella hausta, taustoistamme ja mahdollisista kysymyksistä, ja tunnelma oli tosi rentoutunut ja positiivinen.

Oma haastatteluparini saapui paikalle aivan juuri ennen meidän haastattelumme alkua, joten hänen kanssaan en valitettavasti juurikaan ehtinyt tehdä tuttavuutta ennen h-hetkeä.

Itse haastattelusta suoriuduin oman arvioni mukaan hyvin, ja kokonaisuudesta jäi tyytyväinen mieli. Haastattelijat (2 henkilöä) esittivät meille kysymyksiä, joihin vastattiin vuorotellen aloitusvuoroa aina vaihtaen. Tämän lisäksi esitettiin pari aihetta, joista meitä hakijoita pyydettiin keskustelmaan vapaasti muutaman minuutin ajan.

Kuva: Pixabay

Kysymysten aiheet olivat kuin olivatkin tuttuja Verkkovalmennuksen preppauksesta, ja olin pystynyt etukäteen harjoittelemaan niihin vastaamista ja vastaussisältöjen jäsentämistä. Sain mielestäni vastattua kysymyksiin melko kattavasti, mutta ytimekkäästi, eikä kertaakaan tullut sellainen olo, etten olisi tiennyt, mitä vastata.

Aika haastattelussa kului kuin siivillä, ja sain rientää tuulispäänä suoraan haastattelusta heti perään alkaneeseen ryhmätilanteeseen, josta meinasin melkein myöhästyä haastattelun venyttyä pari minuuttia yli odotetun. Ehdin kuitenkin ryhmätilanteeseen ongelmitta, mutta en ehtinyt nytkään tehdä tuttavuutta kolmeen muuhun hakijaan ennen itse tilannetta. 

Tunnelma ryhmässämme oli todella kannustava, tasa-arvoinen ja positiivinen. Muut hakijat osoittautuivat erittäin mukaviksi. Tuntui heti, että olimme ikään kuin samasta puusta veistettyjä, ja keskinäinen viestintämme sujui luontevasti. Saimme kaksi tehtävää, jotka perustuivat meille jaettuihin neljään sarjakuvastrippiin. Tehtävät sisälsivät moninaisia ryhmän toimivuutta mittaavia asioita: pohdintaa, kannanottoa, arviointia, päättelyä, heittäytymistä, vastuunottoa, jäsennystä ja päätöksentekoa. Lopuksi jokaiselle ryhmän jäsenelle annettiin vielä erillinen, yhden minuutin mittainen puheenvuoro, jonka aikana tuli kertoa omia ajatuksia ryhmän toimivuudesta. 

Aika ryhmätilanteessakin kului kuin siivillä, ja pian sekin oli jo ohi. Käytävässä kiittelimme ja kehuimme toinen toisiamme onnistuneesta ryhmätilanteesta ja hyvästä hengestä. 

Astellessani kampukselta takaisin asemalle päin takki oli aika tyhjä, mutta samalla olo oli tyytyväinen, toiveikas ja luottavainenkin. Koko haku meni mielestäni tyydyttävästi, mutta erityisesti soveltuvuuskokeen jälkeen tunsin onnistuneeni hyvin. Vaikka aineistokoe osoittautui tulosten valossa odotettua haastavammaksi, sain nimenomaan soveltuvuuspuolella esiin mielestäni parhaat puoleni ja nautinkin tilanteesta. 

Kokeen jälkeen ei auttanut muut kuin relata ja toivoa parasta! En voi väittää, ettenkö olisi vahdannut sähköpostiani juhannusviikolla melkoisen ahkeraan :D Lopputulos ei olisi voinut olla mieluisampi, ja nyt elokuun alkupuolella tuntuu hienolta ja aavistuksen absurdiltakin, että ensi kuussa minusta tulee jälleen opiskelija (vaikkakin vain osa-aikaisesti, mutta kuitenkin)! 

Kuva: Pixabay